Georgie Merriles, Lucille Carter ja Bartlet Twin ilmestyivät kynnykselle.
"Lienenköhän kuullut oikein, että molemmat P:t aikovat tarjota teetä tänä iltana?" kysyi Twin.
"Kyllä, astukaa sisään. Aion laittaa sen itse", vastasi Patty, "ja saattepa nähdä, miten paljon parempi emäntä minä olen kuin Priscilla. Kuulepas Twin", lisäsi hän, "ota kattila ja kaada siihen vettä; ja Lucille, ole hyvä ja mene lainaamaan vähän spriitä 'nahkiaisilta' käytävän toisesta päästä; meidän pullomme on aivan tyhjä. Minä menisin muuten itse, mutta lainasin niin paljon aivan äskettäin, ja he eivät tunne sinua, ymmärrätkö. Ja — oh, Georgie, sinä olet aina niin kiltti: juokseppas alas varastoon noutamaan hiukan sokeria. Luullakseni siellä on hiukan rahaa siinä hopeisessa mustepullossa Priscillan pulpetilla."
"Meillähän on sokeria", väitti Priscilla. "Minä ostin kokonaisen naulan toissa päivänä."
"Ei, kultaseni, meillä ei ole enää yhtään jälellä. Minä lainasin loput Bonnie Connaught'ille eilisiltana. Ja hae sitten esiin lusikat", lisäsi hän. "Luulen nähneeni ne kirjakaapin alimmalla hyllyllä, Kiplingin takana."
"Ja saanko luvan kysyä, mitä sinä itse aiot tehdä?" kysyi Priscilla.
"Minäkö?" sanoi Patty. "Oh, minä aion istua nojatuolissa ja johtaa puhetta."
Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun seura oli koolla ja kaiken piti olla valmiina, huomattiin, ettei ollut yhtään sitruunaa.
"Oletko aivan varma?" kysyi Patty huolestuneena.
"Ei ainoatakaan", sanoi Priscilla katsoen kannuun, missä niitä oli säilytetty.