I. Tunteellinen ovenvartija.
II. Vanha pelko.
III. Herkkäuskoinen herra Todhunter.
IV. Etiikan luento.
V. Salaperäinen Kate Ferris.
VI. Tarina, johon oli neljä jatkoa.
VII. Muinaisenglanninkielen tutkinto.
VIII. Robertin kuolema.
IX. Patty lohduttajana.
X. Italian kautta.
XI. "Paikallisväri."
XII. Seuratapojen vaatimukset.
XIII. Mela ulkona.
XIV. Tarina vainotusta tytöstä.
XV. Patty ja piispa.
I LUKU.
Tunteellinen ovenvartija.
"Mustetolpot", huomautti Patty, imien loukkaantunutta peukaloaan, "eivät nähtävästi ole tarkoitetut nupien naulaamista varten. Tarvitsisin välttämättä vasaran."
Tämä huomautus jäi vastausta vaille, ja Patty laskeutui alas pystyportaiden ylimmältä astuimelta ja meni huonetoverinsa luo, joka istui lattialla ottamassa esille vaatearkusta sohvatyynyjä ja verhoja.
"Priscilla", sanoi hän pyytäen, "sinulla ei ole mitään tekemistä.
Menepäs noutamaan Petersiltä vasara."
Priscilla nousi vastahakoisesti. "Luulen, että ainakin viisikymmentä tyttöä on jo käynyt sitä pyytämässä."
"Viis' siitä, hänellä on omansa takataskussaan. Lainaa se. Ja Pris", — huusi Patty vielä hänen jälkeensä — "pyydä sitten, että hän lähettää jonkun miehen ottamaan tämän astiakaapin oven saranoiltaan."
Sillävälin istuutui Patty portaiden ylimmälle astuimelle ja katseli allaan olevaa sekamelskaa. Itämainen, ruo'oista tehty nojatuoli, jonka kädensijat olivat jokseenkin pahoin kuluneet, muutamia pienempiä erilaisia tuoleja, kaksi pulpettia, sohva, pöytä ja kaksi vaate-arkkua olivat yhdessä läjässä keskellä huonetta. Lattia, sikäli kuin sitä voi sieltä täältä huonekalujen lomasta huomata, oli ruohon-viheriän maton peitossa, kun taas ikkuna- ja oviverhot olivat räikeän karmosiinipunaisia.
"Tuskinpa vaan kukaan", ajatteli Patty itsekseen katsellessaan kalustoa, "kutsuisi tätä värien sopusoinnuksi."