"Niin", alkoi hän hyvin miettivän näköisenä, "tähän kysymykseen voi vastata kahdella tavalla, joko taiteelliselta tahi filosofiselta näkökannalta."
Tämä kuulosti hyvin lupaavalta ja opettaja hymyili rohkaisevasti.
"Niinkö", sanoi hän.
"Ja sittenkin", jatkoi Patty vielä miettiväisemmän näköisenä, "minä luulen, että sama syy on oleva molempien äärimmäisenä selityksenä."
Opettaja olisi voinut kysyä: "Minkä molempien", mutta hän pidättäytyi ja odotti jatkoa.
Patty luuli sanoneensa jo tarpeeksi, mutta hän pinnisti vielä epätoivoissaan: "Huolimatta hänen todella syvämielisestä filosofiastaan voimme huomata jotain — voisi melkein sanoa liioittelua hänen runoudessaan, ja harkinnan puutetta, joka johtuu hänen kypsymättömyydestään ja hänen — jokseenkin rajusta elämästään. Jos hän olisi elänyt kauemmin, niin olisi hän luultavasti voinut vähitellen vapautua niistä."
Koko luokka näytti ällistyneeltä ja opettajan suupielet vetäytyivät kokoon. "Se on tosiaankin mielenkiintoinen näkökanta, neiti Wyatt, ja mikäli minä tiedän, aivan alkuperäinen."
Kun he tulvivat ulos luennon loputtua hyökkäsi Priscilla Pattyn kimppuun. "Mitä ihmeessä sinä sanoit Wordsworthin nuoruudesta ja kypsymättömyydestä?" kysyi hän. "Mieshän eli yli kahdeksankymmenen ikäiseksi ja kirjoitti runon viimeisessä hengenvedossaan."
"Wordsworth? Minähän puhuin Shelley'stä."
"Niin, mutta luokka ei."
"Mistä minä olisin tiennyt?" kysyi Patty suuttuneena. "Hän sanoi kirjailijamme ja minä koetin olla kajoamatta yksityiskohtiin niin kauan kuin voin."