"Oh, Patty, Patty! Ja sinä sanoit, että hän oli raju — tuo lammasmainen Wordsworth!"
"Mille sinä sitten nauroit?" kysyi Georgie.
Patty hymyili taas. "Hyvänen aika, tälle", sanoi hän, levittäen auki Hotel A— kirjeen. "Se on eräältä englantilaiselta, herra Todhunter'ilta, jonka isäni tapasi viime kesänä ja pyysi viipymään luonamme muutamia päiviä. Olin kokonaan unohtanut hänet ja nyt hän kirjoittaa ja kysyy, voisiko hän ja milloin tulla minua tervehtämään ja jos se sopisi, niin voisiko hän tulla tänä iltana. Sepä vasta oli sisältörikas lause, eikö ollutkin? Hänen junansa saapuu puoli kuusi ja hän voisi tulla noin kuuden tienoissa. — Minä pyysin hänen tulemaan joskus päivällisille, vaikka olin jo unohtanut sen. Hän on sangen miellyttävä, ja huolimatta siitä, mitä ilkeät sanomalehdet sanovat englantilaisista, kovin huvittava."
"Tahallaanko vai huomaamattaan?" kysyi Georgie.
"Kummallakin tavalla."
"Mitä hän tekee Ameriikassa?" kysyi Priscilla. "Ei kai hän kirjoita kirjaa amerikalaisesta tytöstä."
"Ei juuri niin", sanoi Patty. "Hän on erään sanomalehden kirjeenvaihtajana. Hän on hyvin utelias tietämään jotain oppilaitoksestamme."
"Patty, toivottavasti sinä et ole koettanut uskotella tuolle englantilaiselle, joka oli vieraana isäsi talossa, kaikkia sepittämiäsi valheita!"
"Luonnollisesti en", sanoi Patty: "Minä olin hyvin varovainen kaikkeen nähden, mitä hänelle kerroin. Mutta", myönsi hän, "hän — hän on herkkä vaikutuksille."
"Jokainen on herkkä vaikutuksille puhuessaan sinun kanssasi", huomautti Georgie.