"Tule sitten sinä, Patty."
"Valitettavasti en voi; minun täytyy viedä valkea pukuni silitettäväksi."
"Aiotko pukeutua häntä varten juhlapukuun?"
"Kyllä", sanoi Patty. "Luulen, että minun täytyy se tehdä amerikalaisena tyttönä."
"No niin", huokasi Georgie. "Minulla on nälkä, mutta luulen, että minun pitää mennä pukemaan nukkeani College Settlement Association'ia varten. Näyttelyhän on tänä iltana."
"Minun on valmis", sanoi Priscilla, "ja Patty ei tahdo ottaa osaa. Näitkö Bonnie Connaught'in istuvan takimaisella penkillä biologian luennolla tänä aamuna päärmäten nukkensa alushametta koko luennon ajan."
"Todellako?" naurahti Patty. "Hyvä että professori Hitchcock on likinäköinen."
College Settlement Association piti, sivumennen sanoen, tapanaan jakaa kolmesataa nukkea oppilaiden kesken joka vuosi ennen joulua, puettaviksi ja lähettäviksi takaisin New-York'iin. Nukkien luultiin tulevan niin hyvin puetuiksi, että äidit voisivat käyttää niitä malleinaan omia lapsiaan pukiessaan, vaikka onkin myönnettävä, että tytöt enemmän koettivat saada aikaan hyvän yleisvaikutuksen kuin kiinnittää huomiotaan yksityiskohtiin. Ennenkuin nuket lähetettiin pois, pidettiin säännöllisesti edellisenä iltana nukkenäyttely, johon kannettiin kahden cent'in pääsymaksu (postimerkkejäkin otettiin vastaan) lähetyskustannusten peittämiseksi.
Kello oli kymmenen minuuttia yli kuuden kun palvelustyttö astui sisään tuoden Hra Algernon Vivian Todhunterin käyntikortin. Patty, säteillen valkoisessa juhlapuvussaan, koetti kaikin tavoin kiemurrella ruumistaan saadakseen sen takaa kiinni.
"Oh, Sadie", sanoi hän palvelustytölle, "tahdotko olla ystävällinen ja tulla kiinnittämään pukuni? En ylety sinne itse miltään puolelta."