"Te näytätte aika komealta, neiti Wyatt", sanoi tyttö ihaillen.
Patty naurahti. "Luuletko, että voin kunnialla edustaa maatani?"
"Aivan varmaan, neiti", sanoi Sadie kohteliaasti.
Patty juoksi käytävän läpi vastaanottohuoneen ovelle, ja astui sitten hiljaa sisään maailmannaisen levollisuudella. Huone oli tyhjä. Hän katseli hiukan hämmästyneenä ympärilleen, sillä hän tiesi, että molemmat toiset vastaanottohuoneet eteisen toisella puolella olivat varatut nukkenäyttelyä varten. Hän sipsutteli kuitenkin sinne ja kurkisti puoliavoimesta ovesta sisään. Huone oli täpötäynnä nukkeja. Kaikki huonekalut olivat niiden peitossa; ja perimmäisessä nurkassa pitkän nukkekujan päässä istui Hra Algernon Vivian Todhunter varovasti tuolin reunalla, pellavapäisten nukkien ympäröimänä, pidellen kömpelösti sylissään niitä, jotka hän oli nostanut pois tuolilta. Patty vetäytyi takaisin oven taa ja jäi sinne muutamiksi minuuteiksi saavuttaakseen jälleen maailmannaisen levollisuutensa; sitten hän astui sisään ja tervehti ystävällisesti hra Todhunteria, joka varovasti siirsi nuket vasemmalle käsivarrelleen ja nousi ylös tarttuen ojennettuun käteen.
"Ehkä minä otan ne pienokaiset", sanoi Patty ystävällisesti; "pelkään, että ne ovat teidän tiellänne."
Hra Todhunter mutisi jotain sellaista, että oli suuri nautinto ja etuoikeus pidellä niitä.
Patty kohenteli niiden vaatteita ja asetti ne uudelleen sohvalle äidillisellä hellyydellä hra Todhunterin katsellessa häntä vakavana, samalla kun hänen synnynnäinen kohteliaisuutensa ja sanomalehtimiesvaistonsa taistelivat keskenään vallasta. Lopulta alkoi hän varovasti: "Kuulkaa, neiti Wyatt, kuluttavatko nuoret neidit paljonkin aikaa leikkiessään nukkien kanssa?"
"Ei", sanoi Patty avomielisesti; "en luule, että voidaan sanoa heidän kuluttavan siihen liian paljon aikaa. En ole vielä koskaan kuullut kuin yhden ainoan tytön laiminlyöneen työnsä niiden tähden. Ette saa ajatella, että meillä on täällä yhtä monta nukkea joka ilta", jatkoi hän. "Tämä on jokseenkin tavaton sattuma. Vain kerran vuodessa pitävät tytöt nukkenäyttelyn nähdäkseen kuka on pukenut nukkensa parhaiten."
"Ah, minä ymmärrän", sanoi hra Todhunter; "pieni ystävällinen kilpailu."
"Puhtaasti ystävällinen", sanoi Patty.