Kun he lähtivät ruokasaliin asetti hra Todhunter monokkelin silmäänsä ja heitti vielä jäähyväissilmäyksen nukkenäyttelyyn.
"Pelkään, että pidätte meitä lapsellisina, hra Todhunter", sanoi
Patty.
"En ensinkään, neiti Wyatt", vakuutti hän.
"Minusta se oli kovin ihastuttavaa, tiedättekö, ja niin — odottamatonta. Minulle on kerrottu, että näissä naisoppilaitoksissa tehdään kaikellaisia hulluja kepposia, mutta minä en ole koskaan luullut niiden oppilaiden olevan niin naisellisia, että leikkisivät nukkien kanssa."
Kun Patty palasi sinä iltana huoneeseensa, löysi hän Georgien ja Priscillan kielioppien ja sanakirjain keskeltä kääntämässä saksankielen kirjoitusta. Hänen päälleen satoi tulvimalla suuttuneita vastalauseita.
"Kun minulla on mies", sanoi Priscilla, "niin minä jaan hänet ystävieni kesken."
"Varsinkin kun hän on harvinaisuus", lisäsi Georgie.
"Ja me olimme pukeutuneet juhlapukuun ja seisoimme aivan teidän lähellänne tullessanne ulos kappelista", jatkoi Priscilla, "ja te ette edes katsahtaneet meihin."
"Englantilaiset ovat niin ujoja", puolusteli Patty, "ja minä en tahtonut peloittaa häntä."
Priscilla katsoi häneen epäluuloisesti. "Patty, toivoakseni et ole käyttänyt hyväksesi mies-paran herkkäuskoisuutta!"