"Aivan oikein; vihdoin ovi aukeni ja sisään astui pitkä, solakka ja kaunis olento (minä kertaan neiti McKayn veljen sanoja) ja lähestyen väärää miestä kysyi häneltä ylpeästi, oliko hän hra Frederick K. Stanthrope. Hän tietysti kielsi sen, jonka jälkeen oikean hra Stanthropen ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja tunnustaa olevansa kysytty henkilö, jonka hän tekikin. Mutta sitten hän joutuikin ymmälle. Hänen mielikuvituksensa oli kangistunut, herpoutunut; sitten hän pani syyn Sadien niskaan tietäen koko ajan, että toinen mies tiesi hänen valehtelevan. Ja siinä kaikki", lopetti Patty.
"Patty", huudahti Priscilla pöydän toisesta päästä, "oletko sinä kertonut heille sen hullunkurisen jutun?"
"Miks'en olisi?" kysyi Patty. "Kuultuaan niin monta jatkoa, he tietysti tahtoivat kuulla lopun."
Priscilla naurahti. "Mutta sinun ei satukaan olemaan viimeinen. Minä tiedän vielä yhden."
"Myöhäisemmän kuin Pattyn?" huudahti koko pöytä yhteen ääneen. "Niin, myöhäisemmän kuin Pattyn. Se ei ole oikeastaan jatko; se on lisäys. Neiti McKay on kutsunut molemmat miehet luokseen, ja kumpikin on suostunut tulemaan. Kun hänen on kuitenkin vaikea suoriutua kahdesta miehestä, on hän (lausutusta toivomuksesta) pyytänyt minun pitämään huolta toisesta, — nimittäin Hra Frederick K. Stanthropesta."
Patty huokasi. "Minä näen kokonaisen sarjan lisäyksiä ulottuvan pitkälle tulevaisuuteen!" huudahti hän.
VII LUKU.
Muinaisenglanninkielen tutkinto.
"Hei, Patty! Oletko lukenut tänään ilmoitukset ilmoitustaululta?" kysyi Gathy Fair, liittyessään Pattyn seuraan matkalla luennolta kotiin.
"En" sanoi Patty; "minusta se on huono tapa. Siellä näkee liian paljon ikäviä asioita."