"Kuinka on muinaisenglannin laita?" kysyi Priscilla.
"Kiitos, oikein hyvin. Olihan siinä pänttäämistä, mutta nytpä luulenkin osaavani koko kieliopin aivan ulkoa esipuheesta aina sisällysluetteloon asti."
"Mutta nyt sinä olet jälellä kaikissa muissa aineissa. Kuinka sinä aiot tehdä niiden kanssa?"
"Saahan nähdä", naurahti Patty.
Hän koputti neiti Skellingin ovelle ja ensin kohteliaasti tervehdittyään esitti asiansa: "Jos Teille sopii, niin ottaisin nyt mielelläni sen tutkinnon, josta minä olin poissa."
"Luuletteko voivanne ottaa sen tänään?"
"Uskon voivani tehdä sen paljon paremmin tänään kuin tiistaina."
Neiti Skelling hymyili ystävällisesti. "Te olette tehneet ahkeraa työtä muinaisenglanninkielessä tällä lukukaudella, ja minä en vaatisi Teiltä minkäänlaista tutkintoa, jos luulisin, että se on oikeudenmukaista muita oppilaita kohtaan."
"Oikeudenmukaista muita oppilaita kohtaan?" Patty näytti hiukan hämmästyneeltä; hän ei ollut ajatellut asian tätä puolta ja heikko puna nousi hänen kasvoilleen. Hän epäröi hetkisen ja nousi epävarmasti. "Mitä siihen tulee, neiti Skelling", sanoi hän, "niin minä luulen, ettei olisi oikeudenmukaista muita oppilaita kohtaan, että minä nyt ottaisin tutkinnon."
Neiti Skelling ei käsittänyt häntä. "Mutta, neiti Wyatt", sanoi hän hiukan ymmällään, "ei se ollut ensinkään vaikea. Olen varma, että Te olisitte läpäissyt."