"Pyytäkää hänen tulemaan tänne; tahtoisin antaa hänelle muutamia hyviä neuvoja"; ja Patty heittäytyi sohvalle ja katseli hymyillen huonetta, jossa sekä pöydät että tuolit olivat täynnä levällään olevia kirjoja…
"Oh, Patty, kuinka hauskaa nähdä sinua!" huudahti lady Clara ilmestyessään ovelle. "Yläluokkalaiset ovat kertoneet meille mitä hirveimpiä juttuja tutkinnoista. Eihän ne ole tosia, eihän?"
"Eihän mitä! Ei pidä uskoa sanaakaan siitä mitä he kertovat. Jos ne olisivat puoleksikaan tosia, niin he eivät olisi ikinä niitä läpäisseet itsekään."
Iloinen ilme levisi kaikkien kolmen kasvoille.
"Sinä osaat aina niin hyvin lohduttaa. Yläluokkalaiset ottavat asiat niin kevyesti, eivätkö?"
"Tottuuhan sitä ajan ollen melkein mihin tahansa", sanoi Patty. "Tutkinnot voivat olla huvittaviakin, jos vain osaa antaa oikeat vastaukset."
"Mutta me emme tiedä oikeita vastauksia!" sanoi yksi heistä valittaen ja pelästyen uudelleen. "Me emme tiedä kerrassaan mitään, ja huomenna on meillä latina ja ylihuomenna geometria."
"Oh, teidän täytyy ottaa koko asia hyvin filosofisesti." Ja Patty asettui mukavasti sohvalle tyynyjen varaan ja hymyili kevyen huolettomasti pelästyneille kuulijoilleen. "Esimerkkinä opintojen hyödyttömyydestä yhdennellätoista hetkellä, jollei ole tehnyt mitään työtä lukukauden aikana, tahdon kertoa oman kokemukseni kreikankielen tutkinnosta ensi vuotenani. Olin huonosti valmistautunut tullessani, enkä tehnyt mitään koko lukukaudella ja yhtään liioittelematta en tiennyt kerrassaan mitään. Kolme päivää ennen tutkintoja minä äkkiä käsitin tilanteen ja aloin ahmia kielioppia yötä päivää minkä kerkisin. Join mustaa kahvia pysyäkseni paremmin valveilla ja työskentelin kello kahteen saakka yöllä ja tuskin keskeytin vahvojen verbien pänttäämisen ateriainkaan ajaksi. Minä suorastaan ajattelin kreikaksi ja uneksin kreikaksi. Ja jos uskotte tai ette, niin kaiken tämän ponnistuksen jälkeen minä reputin kreikassa. Se järkytti minun uskoni opiskelun hyödyllisyyteen juuri ennen tutkintoja. En ole enää koskaan senjälkeen tehnyt niin, mutta en ole myöskään koskaan reputtanut. Minä uskon, että se riippuu kokonaan kohtalosta, pääseekö läpi vai ei ja sentähden minä en koskaan enää kiusaa itseäni."
"Nahkiaiset" katselivat lohduttomina toisiaan "Jos se on siis ennalta päätetty asia, niin me olemme hukassa."
Patty hymyili myöntävästi.