"Hiukan kummallisia minun mielestäni", sanoi lady Clara.
"Mutta siellä on yksi jokseenkin hullunkurinen. Se luettiin luokalla — talonpojasta, joka kadotti aasinsa. Minä etsin sen"; ja hän selaili läpi koko pakan.
Patty luki sen hitaasti ja lady Clara katseli häntä sill'aikaa hiukan pettyneen näköisenä.
"Eikö se ole sinusta jokseenkin hyvä?" kysyi hän.
"Kyllä; minusta se on parhainta, mitä olen koskaan lukenut."
"Sinä et edes yhtään hymyillyt!"
"Mutta lapsi kulta, ei se ole hullunkurinen."
"Ei ole hullunkurinen! Mitä! Luokka suorastaan ulvoi sille."
Patty kohotti olkapäitään. "Teidän arvostelunne varmaankin tyydytti Oliviaa. Ja nyt on meillä jo helmikuu ja minä olen tuskin puhunut hänen kanssaan."
Seuraavana päivänä palatessaan luennolta näki Patty Olivia Copelandin pihamaan toisessa päässä nähtävästi lähdössä yksinäiselle kävelyretkelleen.