"En tahtoisi mitenkään, että minut lähetettäisiin kotiin ja isäni saisi tietää, että minä olen reputtanut, kun hän uhrasi niin paljon aikaa minua valmistaessaan"; ja Olivia alkoi itkeä uudelleen.
Patty laski kätensä hänen olalleen. "Mutta lapsi parka, sinähän olet aivan likomärkä ja väriset vilusta! Nouse ylös ja riisu kengät jaloistasi!"
Olivia nousi ylös, ja koetti vapisevin sormin avata kenkänsä nauhoja, mutta Patty ei malttanut odottaa, vaan tempasi ne auki ja heitti yhteen kasaan keskelle lattiaa.
"Tiedätkö, mikä sinua vaivaa?" kysyi hän. "Sinä et itke sen tähden, että olet reputtanut, vaan siksi, että olet vilustunut, väsynyt, märkä ja nälkäinen. Riisu pois nuo märät vaatteet tällä minuutilla ja pue päällesi lämmin kylpypuku ja minä menen hakemaan jotain päivälliseksi."
"En tahdo mitään päivällistä", valitti Olivia, ja aikoi uudelleen hautaantua tyynyihin.
"Sinä käyttäydyt kuin pieni lapsi, Olivia", sanoi Patty tuimasti, "nouse ylös ja ole kuin — mies."
Kymmenen minuuttia myöhemmin palasi Patty onnistuneelta eräretkeltään ja asetti saaliinsa makuuhuoneen pöydälle. Olivia istui vuoteen reunalla ja katseli häntä välinpitämättömänä.
"Juo tämä", komensi Patty ojentaen hänelle höyryävän lasin.
Olivia nosti sen tottelevaisena huulilleen, mutta työnsi sen takaisin. "Mitä siinä on?" kysyi hän heikosti.
"Kaikkia mitä voin löytää, joka on kuumaa — kiniiniä, whiskya, Jamaica inkivääriä, yskänsiirappia ja hiukan turkinpippuria ja vielä jotain paria muuta ainetta. Se on minun oma keksintöni. Kun otat tämän, niin et vilustu."