"Minä — minä en usko tarvitsevani mitään."
"Juo se — joka tippa", sanoi Patty äkäisesti, ja Olivia sulki silmänsä ja nielaisi koko lasillisen.
"No", sanoi Patty ystävällisesti puuhaillen, "nyt minä rupean laittamaan päivällistä. Onko sinulla mitään, jolla voin avata nämät säilykepurkit? Ja hiukan metylialkohoolia? Sepä oli hauskaa. Laitamme kolme ruokalajia — säilykesoppaa, säilykepapuja ja säilykeinkivääriä — kaikki kuumina. Olipa luojan lykky, että Georgie Merriles oli New-York'issa, muuten hän ei olisi näitä minulle lainannut."
Suureksi hämmästyksekseen huomasi Olivia jo nauravansa (hän oli luullut, ettei hän hymyilisi enää koskaan) härppiessään soppaa hammasvesikupista, sylissään vadillinen höyryäviä papuja.
"Ja nyt", sanoi Patty, kun kolme ruokalajia oli nautittu ja hän oli peittänyt potilaansa vuoteeseen, "teemme taistelusuunnitelman. Mikä sai sinut reputtamaan latinassa?"
"En ollut lukenut sitä koskaan ennen kouluun tuloani ja kun minä kerroin neiti —"
"Tietysti; hän piti velvollisuutenaan reputtaa sinut. Sinun ei olisi pitänyt ilmaista sitä hänelle. Mutta ei sillä väliä. Siihen ei mene kauan, jos luet sen uudelleen. Kuinka sitten on saksan kanssa?"
"Saksa on hiukan vaikeaa sen tähden, että se on niin erilaista kuin italia ja ranska. Ja minä olen niin peloissani, kun hän kysyy minulta, ja —"
"No niin; luulen, että sinä ansaitsit tulla reputetuksi siinä. Voithan käydä sen läpi ja suorittaa keväällä. Kuinka sitten on geometrian laita?"
"Luulen, että osasin sen, mutta hän ei kysynyt sitä, mitä minä odotin ja —"