"Neiti Copeland ei saanut aikaan mitään tutkinnossaan, neiti Wyatt, ja se vähä, mitä hän on tuonut esiin lukukauden aikana, ei osoita mitään tavatonta kykyä. Olen pahoillani, mutta Teidän ehdotuksenne on mahdoton."
"Mutta neiti Prescott", huomautti Patty, "tyttöhän on työskennellyt niin epäedullisissa olosuhteissa. Hän on amerikalainen, mutta asuu ulkomailla, ja kaikki meidän tapamme ovat hänelle uusia. Hän ei ole koskaan ennen ollut päivääkään koulussa. Hänen isänsä valmisti hänet ja tietysti aivan toisella tavalla kuin toiset tytöt ovat tulleet valmistetuiksi. Hän on arka ja ollen tottumaton esiintymään luokalla hän ei tiedä, kuinka menetellä. Olen aivan varma, neiti Prescott, että jos Te tahtoisitte ottaa ja tutkia häntä itse, niin Te huomaisitte, että hän ymmärtää tehtävänsä — se on, jos antaisitte hänen ensin tottua olemaan pelkäämättä Teitä. Minä tiedän, että Teillä on hirveän paljon työtä, ja sen vuoksi minä pyydän ehkä liian paljon Teiltä", lopetti Patty anteeksipyytäen.
"Ei sen vuoksi, neiti Wyatt, sillä en minä tahdo arvostella oppilasta väärin; mutta minä en voi sille mitään, että luulen Teidän arvioineen liian suureksi neiti Copelandin kyvyn. Onhan hänellä ollut tilaisuus näyttää, mihin hän kykenee ja jos hän on reputtanut niin monessa aineessa kuin Te sanotte — Koulun täytyy ylläpitää arvoansa, ja tämänkaltaisissa kysymyksissä ei ole mahdollista ottaa huomioon yksityistä henkilöä."
Patty huomasi ponnistustensa raukeavan tyhjiin ja hän hapuili hädissään uutta puolustusta. Hänen silmiinsä sattui kehystetty kuva Amalfin vanhasta luostarista, joka riippui seinällä kirjahyllyn yläpuolella.
"Kenties olette asunut Italiassa?" kysyi hän äkkiä.
Neiti Prescott hätkähti hiukan. "En", vastasi hän, "mutta minä olen viettänyt jonkun aikaa siellä."
"Tuo kuva Amalfista tuolla sai minut ajattelemaan sitä. Olivia
Copeland, tiedättekö, asuu siellä lähellä, Sorrentossa."
Neiti Prescottin silmiin ilmestyi omituinen kiilto ja hän näytti tulevan huvitetuksi asiasta.
"Se oli siten kun minä ensiksi tulin huomaamaan hänet", jatkoi Patty; "mutta hän ei herättänyt minun mielenkiintoani ennenkuin minä puhuin hänen kanssaan. Hänen isänsä on taiteilija ja tyttö on syntynyt Italiassa ja on ainoastaan kerran ennen pikku tyttönä ollessaan käynyt Amerikassa. Hänen äitinsä on kuollut ja hän asuu isänsä kanssa eräässä vanhassa huvilassa, joka sijaitsee Sorrentoon vievän, aivan meren rantaa kulkevan tien varrella. Hänellä ei ole koskaan ollut tyttöystäviä; ainoastaan isänsä ystäviä — taiteilijoita ja diplomaatteja ja senkaltaista väkeä. Hän puhuu italiaa, ja hän tuntee Italian taiteen ja politiikan, kirkolliset olot ja agraarilait ja kuinka kansa on verotettu, ja kaikki Sorrenton ympäristön talonpojat ovat hänen ystäviään."
"Hänen huonetoverinsa ovat aito amerikalaisia tyttöjä, jotka ovat innostuneet golf-peliin ja Richard Harding Davis'in juttuihin ja kaikkeen sellaiseen, mistä hän ei ole edes kuullutkaan mitään ennenkuin neljä kuukautta sitten. Hänellä on vesiväriluonnos huvilasta, jonka hänen isänsä on tehnyt. Se on valkea, marmoriseoksella päällystetty huvila terasseineen ja marmorikaiteineen ja kuvapatsaineen ja lehtokujineen ja suihkulähteineen puiston keskellä. Ajatelkaahan, neiti Prescott, että on kuulunut sellaiseen ympäristöön ja sitten äkkiä joutunut tämänkaltaiseen paikkaan ilman ystäviä tai ketään, joka ymmärtää tahi edes tuntee niitä oloja — ajatelkaahan, kuinka yksinäiseksi täytyy tuntea itsensä!"