Neiti Prescott ei näyttänyt olevan ollenkaan hämmästynyt tästä odottamattomasta vierailusta, vaan jutteli kevyesti kaikenlaisista asioista ja naureskeli niinkuin kaikkien inhimillisin ihmisolento. Patty katseli häntä ihastuksissaan. "Hän on herttainen", ajatteli hän itsekseen ja alkoi tuumia, kuinka vanha hän mahtoi olla. Hän ei ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että neiti Prescottilla voisi olla ikää ollenkaan. Hän oli katsellut häntä enemmän samanlaisessa valossa kuin tieteellistä totuutta, joka kyllä on olemassa, mutta on ajasta ja paikasta aivan riippumaton. Hän koetti muistutella mieleensä jotakin juttua, mikä oli ollut puheenaiheena tyttöjen kesken hänen ensi vuotenaan. Hän muisti hyvin heikosti, että oli oltu tietävinään, että neiti Prescott oli ollut kerran rakastunut. Siihen aikaan Patty oli ivallisesti vastustanut sellaista olettamusta, mutta nyt hän oli puoleksi taipuvainen uskomaan sen.
Äkkiä, keskellä keskustelua, kello löi kymmenen ja Patty muisti asiansa, mitä varten hän oli tullut.
"Minä luulen", sanoi hän, "että Te olette utelias tietämään, mitä varten minä olen tullut tänne?"
"Minä toivon", sanoi neiti Prescott hymyillen, "että Te tulitte ainoastaan minua katsomaan, ilman mitään sen suurempaa syytä."
"Se tapahtuu seuraavalla kerralla — jos sallitte minun tulla uudelleen; mutta tänä iltana minulla oli toinen syy, jonka esittämistä minä pelkään Teidän pitävän tunkeilemisena — ja", lisäsi hän avomielisesti, "en tiedä, kuinka sen parhaiten esittäisin, että Te ette pitäisi minua tunkeilevana."
"Kertokaa se minulle kuinka tahansa ja minä koetan olla ajattelematta niin", sanoi neiti Prescott ystävällisesti.
"Ettekö ole ajatellut koskaan, että tytöt voivat joskus arvostella paremmin toistensa kykyä kuin opettajat?" kysyi Patty. "Minä tiedän erään tytön", jatkoi hän, "erään ensikurssilaisen, joka on jossakin suhteessa huomattavin henkilö, mitä olen koskaan tavannut. Luonnollisesti minä en ole aivan varma, mutta tahtoisin kuitenkin sanoa, että hän tulee olemaan jonakin päivänä erittäin hyvä englanninkielessä — niin hyvä, tiedättekö, että koulu voi olla ylpeä hänestä. No niin, tämä tyttö on reputtanut niin paljon, että minä pelkään hänen olevan vaarassa tulla lähetetyksi kotiinsa, ja koulu ei suorastaan voi menettää häntä. Minä en tietystikään tunne teidän sääntöjänne, mutta minusta näyttäisi kaikkein yksinkertaisimmalta antaa hänen suorittaa uusi tutkinto geometriassa heti paikalla — hän todellakin osaa sen, — ja ilmoittaa siitä sitten tiedekunnalle ja kehoittaa heitä antamaan hänelle uudet kokeet."
Patty esitti tämän hämmästyttävän pyyntönsä mitä asiallisimmalla tavalla ja neiti Prescottin suupielet vetäytyivät omituiseen hymyyn, kun hän kysyi: "Kuka on se tyttö, josta Te puhutte?"
"Olivia Copeland."
Neiti Prescottin ilme tuli vakavaksi ja hän näytti jälleen matematiikan opettajalta.