"Minä olen suorittanut kuitenkin jotain tänä iltana", vastasi Patty terävästi ja hiukan voitonriemuisella äänellä; "Mutta minulla ei ole aavistustakaan, kuinka minä satuin sen tekemään", lisäsi hän avomielisesti itsekseen.
Ja hän meni vuoteeseen ja nukahti tietämättä, kuinka paljon hän oli saanut aikaan; sillä tietämättään hän oli laskenut perustuksen ystävyydelle, joka oli tekevä onnelliseksi yksinäisen oppilaan ja yhtä yksinäisen opettajan tulevaisuuden.
XI LUKU.
"Paikallisväri."
Muutamat yläluokkalaiset olivat keksineet uuden huvituksen lieventääkseen odotuksen tuottamaa ikävää päivällispöydässä, sill'aikaa kun Maggie oli keittiössä ruokaa noutamassa. Leikki oli nimeltään "paikallisväri", jonka se oli saanut Patty Wyattin kunniaksi hänen englanninkielen luennolla antamansa mainion määritelmän vuoksi: "Paikallisväri on se, mikä saa valheen näyttämään todelta." Leikin tarkoituksena oli nähdä, kuka voisi kertoa suurimman valheen ilman että se tulisi huomatuksi; ja yksi sen säännöistä vaati, että uhrit oli paljastettava ennenkuin he lähtivät pöydästä.
Patty oli leikin varsinainen alkuunpanija, mestaripelaaja ja sen lopullinen uhri. Itse parooni Munkhausen olisi ällistynyt muutamista hänen keksinnöistään, ja hän kertoi juttunsa sellaisella rehellisellä avomielisyydellä, että kaikkein liioitelluimmatkin niistä tulivat uskottaviksi.
Alkuperäisessä muodossaan olisi leikki voinut olla aivan viaton, mutta kun sääntöä ei aina kylliksi huolellisesti seurattu, alkoi koulussa liikkua mitä arveluttavimpia häväistysjuttuja.
Muutamana päivänä kun Patty pistäytyi erään "nahkiaisen" huoneeseen, tapasi hän siellä lapsukaiset innokkaassa keskustelussa kertomassa toisilleen kaikenlaisia juorupuheita.
"Minä kuulin eilen mitä hassunkurisimman jutun professori
Winterista", piipitti yksi nuorimmista.
"Kerro se meille. Mikä se oli?" huusivat kaikki kuorossa.