"Minä kerroin sen sinulle!" sanoi Patty suuttuneena. "Mutta sinä kananpää, et kai tarkoita, että sinä uskoit sen. Minähän leikin 'paikallisväriä'."
"Mistä minä sen tiesin? Sinä kerroit sen niinkuin se olisi ollut totta."
"Luonnollisesti", sanoi Patty; "sehän on pelin tarkoitus. Sinä et olisi uskonut minua, jollen minä olisi tehnyt niin."
"Mutta sinä et sitten sanonut, ettei se ollut totta. Sinä et noudattanut sääntöä."
"Minä en pitänyt sitä tarpeellisena. En olisi milloinkaan luullut, että kukaan uskoisi niin järjetöntä juttua."
"En minä voi käsittää, kuinka se voisi olla minun syyni."
"Tietysti se oli sinun syysi. Sinun ei pitäisi levittää pahanilkisiä juttuja koulusta: se on loukkaavaa. Juttua kerrotaan parhaillaan kaikkialla ja professori Winter on luultavasti kuullut sen itsekin. Hän reputtaa teidät jok'ikisen loppututkinnossa kostoksi siitä; katsohan vain, eikö hän tee sitä." Ja Patty läksi pois jättäen omantunnon vaivaaman ja suuttuneen Lucillen yksikseen.
Noin kuukautta ennen "paikallisvärin" esiintymistä oli Patty antautunut uuteen toimintaan, jota hän nimitti puolueettomasti "yleisen mielipiteen muovailemiseksi" ja "sanomalehdistön kohottamiseksi." Hänestä oli nimittäin tullut "Saturday Evening Post-Despatch'in" kirjeenvaihtaja.
Seuraava päivä senjälkeen kun Pattyllä oli tuo tavallista kiivaampi sananvaihto Lucillen kanssa, sattui olemaan perjantai ja Pattyllä oli kova työ viikottaisessa "yleisen mielipiteen muovailemisessaan." Oli ollut kovin kuiva viikko, eikä ollut mistä kirjoittaa seuraavan päivän numeroon.
Hän meni uudelleen tutkimaan ilmoitustaulua ja keksi siellä uuden ilmoituksen, joka oli edellisellä kertaa jäänyt häneltä huomaamatta: