Oli niin hämärä kun tulin loistavasti valaistusta eteisestä, että hetkeen aikaan saatoin tuskin mitään nähdä, sitten näin suuren nojatuolin tulen edessä ja välkkyvän teetarjottimen pienemmällä tuolilla sen vieressä. Ja minä totesin että eräs mies istui isossa tuolissa tyynyjen varassa, viltti polvillaan. Ennenkuin voin pidättää häntä hän nousi — aika epävarmasti — ja nojautui tuolin selkään ja katsoi vain minuun sanattomana. Ja silloin — ja silloin — näin että se olit sinä! Mutta sittenkään en vielä ymmärtänyt. Luulin että Setä oli tuottanut sinut sinne yllätykseksi minulle.
Sitten sinä nauroit ja ojensit kätesi ja sanoit: "Rakas pikku Judy, etkö voinut arvata että minä olin Setä Pitkäsääri."
Silmänräpäyksessä kaikki valkeni minulle. Oi, mutta kylläpä olin ollutkin typerä! Sata pikku seikkaa olisi voinut sanoa sen minulle, jos minulla olisi ollut älyä. Minusta ei tulisi mikään hyvä salapoliisi, vai tulisiko, Setä? — Jervie? Miksi pitää minun sanoa sinua? Paljas Jervie tuntuu niin epäkunnioittavalta, ja minä en voi olla epäkunnioittava sinulle!
Se oli hyvin hurmaava puolituntinen ennenkuin tohtori tuli lähettämään minut pois. Olin niin häikäistynyt kun tulin asemalle että olin vähällä astua St. Louis'in junaan. Ja sinä olit aika häikäistynyt sinäkin. Unohdit tarjota minulle teetä. Mutta olemme molemmat hyvin, hyvin onnellisia, emmekö ole? Ajoin takaisin Lock Willow'hon pimeässä — mutta oi kuinka tähdet välkkyivät! Ja tänä aamuna olen käynyt Colinin kanssa kaikilla paikoilla, joilla sinä ja minä olemme olleet yhdessä, ja muistellut mitä sanoit ja miltä näytit. Metsät tänään ovat kuin hehkutettua pronssia ja ilma on hallainen. On _kiipeämis_ilma. Soisin että olisit täällä kiipeämässä kukkuloita minun kanssani. Ikävöin sinua kauheasti, Jervie kulta, mutta se on onnellista ikävää, saammehan pian taas olla yhdessä. Me kuulumme toisillemme nyt oikein ja totisesti eikä se ole mitään kuvittelua. Eikö tunnu omituiselta että minä vihdoinkin kuulun jollekin? Se tuntuu hyvin, hyvin suloiselta.
Ja minä en koskaan anna sinun olla surullinen pientä hetkeäkään.
Sinun, alati ja alati
JUDY.
P.S. Tämä on ensimäinen rakkauskirje minkä koskaan olen kirjoittanut.
Eikö ole hassua että osasin?