Loma päättyy kahden päivän kuluttua, ja minusta on hauskaa nähdä tytöt taas. Tornini on sentään hieman yksinäinen. Kun yhdeksän henkeä asuu talossa, joka on rakennettu neljällesadalle, niin kyllä tyhjä väliin kolisee ympärillä.
Yksitoista sivua — Setä parka, mahdat olla väsynyt! Aioin tästä vain lyhyen pienen kiitoskirjeen — mutta kun kerran pääsen alkuun, näyttää kynäni olevan aika liukas.
Hyvästi nyt, ja kiitos että olet ajatellut minua — olisin täysin onnellinen, jollei taivaanrannalla näkyisi pieni uhkaava pilvi. Helmikuussa tulee tutkinnot.
Rakkaudessa
JUDY.
P.S. Kenties on sopimatonta tuo "rakkaudessa"? Jos on, niin anna anteeksi. Mutta jotain ihmistä minun täytyy rakastaa, ja muita ei ole valita kuin sinä ja Mrs. Lippett. Näethän nyt että sinun täytyy pitää se hyvänäsi, Setä kulta, sillä en minä Mrs. Lippettiä voi rakastaa.
Aattona.
Rakas Setä Pitkäsääri!
Sinun pitäisi nähdä kuinka tässä koulussa nyt tehdään työtä! Olemme unohtaneet että lupaa on koskaan ollutkaan. Viisikymmentä seitsemän säännötöntä verbiä olen päntännyt päähäni neljänä viime päivänä — jospa ne vain pysyisivät siinä tutkintoon asti.
Muutamat tytöt myyvät koulukirjansa, kun ovat lakanneet tarvitsemasta niitä, mutta minä aion säilyttää omani. Kun olen suorittanut loppututkinnon, panen koko oppini riviin kirjahyllylle, ja kun tarvitsen jotakin yksityiskohtaa, löydän sen sieltä ilman pienintäkään empimistä. Paljon helpompaa ja tarkempaa kuin koettaa säilyttää sitä päässään.
Julia Pendleton pistäytyi tänä iltana kohteliaalle vierailulle ja viipyi hyvän tunnin. Hän otti puheeksi perhesuhteet, enkä voinut ajaa häntä pois. Hän tahtoi tietää mikä oli äitini tyttönimi — oletko koskaan kuullut nenäkkäämpää kysymystä tehtävän henkilölle, joka on lähtöisin löytölastenkodista? Minulla ei ollut sisua vastata etten tiedä, vaan tarrauduin ensimäiseen nimeen minkä sylki suuhun toi, ja se oli Montgomery. Sitten hän tahtoi tietää, kuulunko Massachusettsin Montgomery-sukuun vai Virginian Montgomery-sukuun.