On jo lähes kaksi kuukautta siitä kun viimeksi kirjoitin, mikä ei kaunista minua, sen kyllä tiedän, mutta minä en ole rakastanut sinua paljon tänä kesänä — sinä näet että olen suora!
Et voi kuvitella kuinka pettynyt olin, kun minun piti luopua McBriden leiristä. Luonnollisesti tiedän että olet holhoojani ja että minun pitää kaikissa asioissa ottaa huomioon toivomuksesi, mutta en voinut nähdä mitään syytä. Se oli niin ilmeisesti parasta, mitä olisi voinut tapahtua minulle. Jos minä olisin ollut Setä ja sinä Judy, olisin sanonut: "Siunatkoon, hyvä lapsi, mene kaikella muotoa ja pidä hauskaa, näe paljon uusia ihmisiä ja opi paljon uutta, elä ulkoilmassa ja tule terveeksi ja vahvaksi ja virkistyneeksi kovaa työvuotta varten."
Mutta ei sinne päinkään! Vain pari riviä sihteeriltäsi, joka määrää minut Lock Willow'hon.
Määräystesi personattomuus se loukkaa tunteitani. Minusta tuntuu että jos välittäisit minusta hiukankin samaan suuntaan kuin minä sinusta, lähettäisit minulle joskus omalla kädelläsi kirjoitetun tervehdyksen noiden typerien koneellakirjoitettujen sihteerin kirjelippusten asemasta. Jos saisin pienimmänkin vihjauksen siitä että välität, tekisin mieliksesi ihan vaikka mitä.
Minä tiedän että minun piti kirjoittaa hauskoja, pitkiä, yksityiskohtaisia kirjeitä odottamatta koskaan vastausta. Sinä täytät osasi sopimuksesta — minä saan kasvatukseni — ja otaksun että minä en täytä omaa osaani sinun mielestäsi!
Mutta, Setä, se on kova sopimus. Niin on, ihan totta. Olen niin kauhean yksin. Sinä olet ainoa ihminen, josta voisin välittää, ja sinä olet niin varjomainen. Sinä olet vain kuviteltu mies, jonka minä olen keksinyt, ja luultavasti oikea sinä ei ole vähääkään sellainen kuin minun kuvittelemani sinä. Mutta sinä lähetit minulle tervehdyksen kerran kun olin sairaana, ja nyt, kun tunnen itseni kauhean unohdetuksi, haen korttisi esille ja luen sen uudelleen.
Huomaan etten sano sinulle ollenkaan sitä mitä aioin sanoa, mikä oli seuraavaa:
Vaikka tunteeni vieläkin ovat loukatut, sillä on hyvin nöyryyttävää tulla nostelluksi ja siirrellyksi mielivaltaisen, taipumattoman, järjettömän, kaikkivoivan, näkymättömän Sallimuksen käden kautta, niin kuitenkin, kun joku ihminen on ollut niin hyvä ja jalomielinen ja ajatteleva kuin sinä tähän asti olet ollut minua kohtaan, otaksun että hänellä on oikeus olla mielivaltainen, taipumaton, järjetön, näkymätön Sallimus, jos häntä haluttaa, ja siispä — annan sinulle anteeksi ja olen iloinen taas. Mutta hauskaa ei vieläkään ole saada Sallien kirjeitä, joissa hän kertoo kuinka hurmaavaa siellä leirissä on!
Oli miten oli — vedämme verhon sen asian eteen ja alotamme alusta.
Olen kirjoittanut ja kirjoittanut tänä kesänä, saanut valmiiksi neljä lyhyttä kertomusta ja lähettänyt ne neljään eri aikakauskirjaan. Näet nyt että koetan olla kirjailija. Olen vakiinnuttanut työhuoneekseni nurkan ullakolla, joka oli Master Jervien leikkihuoneena sadepäivinä. Se on viileä, tuulinen nurkka, jossa on kaksi ullakkoikkunaa, ja sitä varjostaa vaahtera, jossa asuu perhe punaisia oravia kolossaan.