Parin päivän päästä kirjoitan hauskan kirjeen ja kerron kaikki talon uutiset.
Me tarvitsisimme sadetta.
Sinun kuten ainakin
JUDY.
Elokuun 10 p.
Mr. Setä Pitkäsääri!
Sir: kirjoitan teille pajupuun toiselta oksalta laidunmaalta lammikon rannalta. Alapuolella kurnuttaa sammakko, heinäsirkka sirittää yläpuolella ja kaksi pientä "pirunkorentoa" kiitää ylös ja alas rungon ympärillä. Olen ollut täällä kokonaisen tunnin; oksa on hyvin mukava, varsinkin kun olen päällystänyt sen kahdella sohvatyynyllä. Tulin tänne mukanani kynä ja kirjoituslehtiö toivoen voivani kirjoittaa kuolemattoman novellin, mutta olen ollut aivan hukassa sankarittareni kanssa — en voi saada häntä käyttäytymään niinkuin tahtoisin, ja niinpä olen hyljännyt hänet hetkiseksi ja kirjoitan sinulle. (Ei siitäkään sentään ole suurta huojennusta, sillä enhän minä saa sinuakaan käyttäytymään niinkuin tahtoisin.)
Jos olet tuossa kauheassa New Yorkissa, soisin voivani lähettää sinulle kappaleen tätä ihastuttavaa, tuulista, aurinkoista maisemaa. Seutu on sadeviikon jälkeen kuin taivas.
Taivaasta puhuen — muistatko Mr. Kellogin, josta kerroin viime kesänä — Cornersin pienen valkean kirkon kappalaisen? No niin, tuo vanha sielu-parka on kuollut — kuollut keuhkotulehdukseen viime talvena. Minä kävin kuutisen kertaa kuulemassa hänen saarnaansa ja perehdyin hyvin hänen jumaluusoppiinsa. Hän uskoi loppuun saakka ihan samat asiat kuin matkansa alussakin. Minusta tuntuu että miestä, joka voi ajatella aivan samalla tavalla neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan muuttamatta ainoatakaan käsitystä, pitäisi säilyttää erikoisuutena museossa. Toivon että hän saa nauttia harpustaan ja kultakruunustaan, hän oli niin täysin varma niiden saamisesta! Hänen tilallaan on nyt nuori, hyvin suuriluuloinen mies. Seurakunta on vielä sangen epäilevällä kannalla, varsinkin se puolue, jota diakooni Cummings johtaa. Näyttää kuin tulossa olisi hirveä hajaannus kirkossa. Me emme välitä uskonnollisista uudistuksista tällä seudulla.
Sadeviikon loppupuolella istuin ullakolla ja hekkumoin kirjoissa — Stevensonia enimmäkseen. Hän itse on paljon mielenkiintoisempi kuin kukaan hänen kirjojensa henkilö, lyönpä vetoa että hän teki itsestään sellaisen sankarin, joka näyttäisi hyvältä painettuna. Etkö luule että oli juuri hänen tapaistaan tuhlata kaikki isältään perimänsä kymmenentuhatta dollaria purjeveneeseen ja lähteä purjehtimaan etelämerille. Hän toteutti itse seikkailevan maailmankatsomuksensa. Jos isäni olisi jättänyt minulle kymmenentuhatta dollaria, tekisin samoin minäkin. Vailiman ajatus tekee minut suorastaan villiksi. Tahtoisin nähdä tropiikin. Tahtoisin nähdä koko maailman. Minä kyllä vielä näenkin — ihan varmasti, Setä, kun minusta tulee suuri kirjailija tai taiteilija tai näyttelijätär tai näytelmänkirjoittaja — tai mikä suuruus minusta näyttäytyy tulevan. Minulla on kauhea vaeltamisen jano; kun vain näenkin kartan, tekee mieleni panna hattu päähän ja ottaa päivänvarjo ja lähteä. "Minä näen ennen kuolemaani etelän palmut ja temppelit."
Torstai-iltana hämärissä, portailla istuen.