Mrs. Semplen pukeutuessa hän käski Carrie'a pistämään päiväaterian eväskoriin ja minua hän käski kömpimään kävelyvaatteisiini, ja me pujahdimme ulos takaovesta ja menimme kalastamaan.
Se häiritsi taloa kauheasti, sillä sunnuntaisin Lock Willow syö päivällistä kello kaksi. Mutta hän tilasi päivällisen seitsemäksi — hän tilaa aterioita milloin haluttaa vain, ihan kuin paikka olisi ravintola — ja se esti Carrie'a ja Amasaita pääsemästä ajelulle. Mutta hän sanoi että se oli sitä parempi vain, eihän ole säädyllistä että he menevät ajelemaan ilman kaitsijaa, ja joka tapauksessa hän tarvitsi hevoset itse viedäkseen minut ajelemaan. Oletko koskaan kuullut mitään niin hullua?
Ja Mrs. Semple parka uskoo että ihmiset, jotka menevät kalastamaan sunnuntaina, joutuvat perästäpäin pihisevän kuumaan helvettiin! Häntä vaivaa kauheasti se ajatus, että hän ei opettanut poikaa paremmin, kun tämä oli pieni ja avuton ja hänellä oli hyvä tilaisuus. Sitäpaitsi — hän olisi tahtonut näytellä Mr. Pendletonia kirkossa. Mutta kalassa me olimme kuin olimmekin (hän sai neljä pientä kalaa) ja me paistoimme ne nuotiotulella päivä-ateriaksi. Ne putosivat paahdinvartailtamme yhtäpäätä tuleen, niin että ne maistuivat hiukan tuhkaisilta, mutta me söimme ne. Tulimme kotiin kello neljä ja lähdimme ajelemaan kello viisi ja söimme päivällistä kello seitsemän ja kymmeneltä minut lähetettiin nukkumaan — ja täällä minä olen ja kirjoitan sinulle.
Alkaa minun sentään tulla hiukan uni. Hyvää yötä. Tässä on sen ainoan kalan kuva, jonka minä sain.
Laiva hoi, Kapteeni Pitkäsääri!
Seis! Kiinni! Ohei, ohoi, ja pullo rommia — tänne! Arvaa mitä minä luen? Keskustelumme kahtena viime päivänä on ollut pelkkiä laivoja ja merirosvoja. Eikö "Aarresaari" ole mainio? Oletko lukenut sitä, vai eikö se ollut vielä ilmestynyt kun sinä olit poika? Stevenson sai vain kolmekymmentä puntaa, kun kirja ilmestyi vihkoina — minä en usko että kannattaa ruveta suureksi kirjailijaksi. Ehkä minusta tulee opettajatar.
Anna anteeksi että kirjeeni ovat niin täynnä Stevensonia, mieleni askartelee hänessä paljon nykyään. Hän käsittää Lock Willow'n koko kirjaston.
Olen kirjoittanut tätä kirjettä kaksi viikkoa ja ajattelen että se nyt mahtaa olla tarpeeksi pitkä. Älä koskaan sano, Setä, etten minä kirjoita yksityiskohtaisesti. Soisin että sinäkin olisit täällä, meillä olisi kaikilla niin hauskaa yhdessä. Tahtoisin että eri ystäväni tuntisivat toisensa. Aioin kysyä Mr. Pendletonilta tunteeko hän sinut New Yorkissa — mielestäni hän voisi, te varmaan liikutte samoissa korkeissa yhteiskuntapiireissä ja molemmat harrastatte uudistuksia ja sen semmoista — mutta enhän voinut, kun en tiedä oikeata nimeäsi.
Hassuin asia mitä ikänä olen kuullut, etten tiedä nimeäsi. Mrs. Lippett sanoi minulle jo ennakolta, että olet oikullinen. Minä luulisin niin!
Kiintyneenä
JUDY.