Minulla on vain hetkinen aikaa, koska pitää käydä kahdella tunnilla, pakata matkalaukku ja pukurasia ja ehtiä kello neljän junaan — mutta en voi lähteä kirjoittamatta sinulle paria sanaa, jotta tietäisit kuinka suuresti iloitsen joululahjalaatikostani.
Minä pidän turkiksista ja kaulakoristeesta ja Liberty-huivista ja hansikkaista ja nenäliinoista ja kirjoista ja kukkarosta — ja kaikkein eniten pidän sinusta! Mutta Setä, eihän sinun pitäisi hemmotella minua sillä tavalla. Olen vain ihminen — ja lisäksi tyttö. Kuinka voin vakavasti kiinnittää mieleni opintiehen, kun häiritset minua moisilla maailmallisilla turhuuksilla?
Minulla on nyt vahvat epäluuloni siitä, kuka oli se ainoa John Grier Homen Johtokunnan Jäsen, joka antoi joulukuusen ja jäätelön sunnuntaisin. Hän oli nimetön, mutta hänen töistään minä tunnen hänet! Sinä ansaitset olla onnellinen kaikkien hyvien tekojesi tähden.
Hyvästi nyt, ja oikein hauskaa joulua.
Sinun alati
JUDY.
P.S. Lähetän pienen ystävyydenosoituksen minäkin. Luuletko että pitäisit hänestä jos tuntisit hänet?
Tammikuun 11 p.
Aioin kirjoittaa sinulle kaupungista, Setä, mutta New York on paikka, joka vie ihmisen kokonaan.
Minulla oli mielenkiintoinen — valaiseva — aika, mutta iloinen olen etten kuulu sellaiseen perheeseen! Totisesti mieluummin ottaisin John Grier Homen taustakseni. Oli kasvatuksessani mitä epäkohtia tahansa, ei siinä ainakaan ollut mitään turhaa vaateliaisuutta. Nyt tiedän mitä ihmiset tarkoittavat kun sanovat että asiat painavat heidät alas. Tuon talon aineellinen ilmakehä oli musertava, en vetänyt syvää henkäystä ennenkuin olin pikajunassa paluumatkalla. Kaikki huonekalut olivat täynnä kaiverruksia ja päällystetyt ja ylelliset, ihmiset, joita tapasin, olivat kauniisti puettuja ja matalaäänisiä ja hyvinkasvatettuja, mutta totta on, Setä, että siitä saakka kun tulimme aina lähtöhetkeen asti, en kuullut sanaakaan oikeata puhetta. En usko että ainoakaan ajatus koskaan on astunut päätyovesta sisään.
Mrs. Pendleton ei koskaan ajattele muuta kuin jalokiviä ja ompelijoita ja seuraelämän vaatimuksia. Hän sitten näyttää olevan erilainen äiti kuin Mrs. McBride! Jos minä joskus menen naimisiin ja saan perheen, teen sen niin McBridelaisten kaltaiseksi kuin suinkin voin. En mistään maailman rikkauksista antaisi lapsistani kehittyä Pendletoneja. Ehkä ei ole kohteliasta arvostella ihmisiä, joiden vieraana on juuri ollut? Jos ei ole, suo anteeksi, ole hyvä. Tämä on sanottu aivan tuttavallisesti, näin meidän kesken.