olen edelleen
mitä sydämellisimmin teidän
JERUSHA ABBOTT.

Huhtikuun 24 p.

Rakas Setä!

Kevät on tullut taaskin! Sinun pitäisi nähdä kuinka ihastuttava leikkikenttämme on. Minusta voisit tulla katsomaan sitä itse. Master Jervie tipahti tänne viime perjantaina — mutta valitsi mahdollisimman epäsuotuisan ajan, sillä Sallie ja Julia ja minä juoksimme parastaikaa asemalle. Ja minne luulet meidän olleen lähdössä? Princetoniin, tanssiaisiin ja pallopeliä katsomaan, jos suvaitset! En kysynyt sinulta saanko mennä, koska minulla oli sellainen tunne että sihteerisi vastaisi ei. Mutta kaikki kävi täysin säännöllisesti, meillä oli lupa koulusta, ja Mrs. McBride oli kaitsijana. Oli hurmaavan hauskaa, mutta jätän yksityiskohdat sikseen, ne ovat liian lukuisat ja monimutkaiset.

Lauantaina.

Ylhäällä ennen päivänkoittoa! Yövartija herätti meidät — kuusi meistä — ja me keitimme kahvia kattilassa (et ole koskaan nähnyt niin paljon sakkoja!) ja kävelimme kaksi penikulmaa Yhden Puun Kukkulan huipulle katsomaan auringonnousua. Viimeisen rinteen saimme ryömiä! Aurinko miltei nolasi meidät! Ja ehkä luulet ettei tullut ruokahalua aamiaiseksi!

Hyvänen aika, Setä, minulla näyttää olevan perin haihatteleva tyyli tänään, tämä sivu on tulvillaan huutomerkkejä.

Aioin kirjoittaa pitkät jutut puhkeavista puista ja uudesta tuhkakäytävästä urheilukentällä ja inhottavasta biologialäksystä, joka meillä on huomiseksi ja uusista kanooteista järvellä ja Catherine Prentiss'ista, jolla on keuhkotulehdus, ja Prexy'n Angora-kissanpojasta, joka karkasi kotoa ja on ollut täysihoidossa Fergussen Hallissa kaksi viikkoa, kunnes eräs palvelustyttö vei sen takaisin, ja kolmesta uudesta puvustani — valkeata ja vaaleanpunaista ja sinistä musliinia ja samanvärinen hattu jokaiseen — mutta olen liian uninen. Puolustan itseäni aina sillä, eikö totta? Mutta tyttökorkeakoulu on eloisa paikka ja päivän päättyessä väsyttää! Varsinkin kun päivä alkaa auringon noustessa.

Kiintyneenä
JUDY.

Toukokuun 15 p.