Menin levolle eilen illalla äärimmäisen masentuneena, ajattelen ettei minusta koskaan tule mitään ja että olet viskannut rahasi hukkaan. Mutta mitä luulet? Tänä aamuna heräsin kaunis uusi aihe mielessäni, ja olen kaiken päivää suunnitellut henkilöitäni aivan niin onnellisena kuin saatoinkin olla. Kukaan ei koskaan voi moittia minua pessimistiksi! Jos maanjäristys tänään nielisi mieheni ja kaksitoista lastani, heräisin huomenaamuna hymyillen ja alkaisin katsella mistä saisin uuden perhekunnan.
Kiintyneenä
JUDY
Joulukuun 14 p.
Rakas Setä Pitkäsääri!
Näin kauhean hassua unta viime yönä. Olin menevinäni kirjakauppaan ja myyjä toi minulle uuden kirjan nimeltä "Judy Abbottin elämä ja teokset". Saatoin nähdä sen ihan selvästi — punaiset vaatekannet ja kannessa John Grier Homen kuva ja oma kuvani nimilehdellä ja alla "Vilpittömästi teidän Judy Abbott". Mutta juuri kun aioin katsoa hautakirjoitustani lopusta, heräsin. Se oli hyvin harmillista! Olin melkein saamaisillani selville kenen kanssa menen naimisiin ja koska kuolen.
Eikö sinusta olisi jännittävää jos todella voisit lukea elämäsi tarinan — kaikkitietävän tekijän ihan totuudenmukaisesti kirjoittamana? Ja kuvittele että saisit lukea sen vain sillä ehdolla ettet koskaan unohtaisi sitä, vaan kulkisit elämän läpi tietäen ennakolta tarkalleen, miten kaikki mitä teet, tulee päättymään ja voiden tunnilleen määrätä kuolemasi hetken. Kuinka monella ihmisellä luulisit olevan rohkeutta lukea sellaista kirjaa? Ja kuinka monen luulisit voivan hillitä uteliaisuuttaan ja olla lukematta, silläkin uhalla että heidän senjälkeen olisi elettävä ilman toiveita ja ilman yllätyksiä?
Elämä on yksitoikkoista parhaimmillaankin ollen; pitää syödä ja nukkua niin usein. Mutta kuvittele kuinka kuolettavan yksitoikkoista se olisi, jollei mitään odottamatonta voisi tapahtua ateriain välissä. Siunatkoon, Setä, tuohon tuli mustetahra, mutta olen kolmannella sivulla enkä viitsi alkaa uutta arkkia.
Jatkan biologia-opintojani tänäkin vuonna — hyvin mielenkiintoinen aine. Luemme tätä nykyä ravintosysteemiä. Sinun pitäisi nähdä kuinka herttainen kissan pohjukaissuolen läpileikkaus on mikroskoopissa.
Olemme myöskin päässeet filosofiaan — mielenkiintoista, mutta perin aineetonta. Minä pidän enemmän biologiasta, jossa tutkimuksen esineen voi kiinnittää pöytään. Kas siinä taas! Ja taas! Tämä kynä itkee vuolaasti. Suothan anteeksi sen kyyneleet.
Uskotko sinä vapaaseen tahtoon. Minä uskon — ehdottomasti. En ensinkään voi yhtyä filosoofeihin, joiden mukaan jokainen toiminta on ehdottomasti välttämätön ja automaattinen tulos etäisten syitten kasaantumista. Se on epänormaalisin oppi mitä koskaan olen kuullut — eihän ketään siis saisi moittia mistään. Jos ihminen uskoisi fatalismiin, saisi hän luonnollisesti vain vaipua istumaan ja sanoa: "Tapahtukoon Jumalan tahto", ja istua siinä kunnes kupsahtaisi kuolleena maahan.