"Ei se ole hyvältä Jumalalta ollenkaan", sanoin minä, "se on Setä
Pitkäsääreltä." (Mr. Smith'iltä, sanoin.)
"Mutta hyvä Jumala sen pani hänen päähänsä", sanoi hän.
"Vielä mitä! Minä itse sen panin hänen päähänsä", sanoin minä.
Mutta joka tapauksessa, Setä, uskon että hyvä Jumala palkitsee sinua sopivalla tavalla. Ansaitset kymmenen tuhannen vuoden armahduksen kiirastulesta.
Kiitollisena sinun
JUDY ABBOTT.
Helmik. 15 p.
Suvaitkoon Teidän Korkea-arvoisin Majesteettinne!
Tänä aamuna nautein eineeksi kylmää kalkkunapiirakkaa ja hanhenpaistia, ja lähetin noutamaan kupin teetä (kiinalaista juomaa), jota en ole koskaan ennen maistanut.
Älä hermostu, Setä — en minä ole menettänyt järkeäni, minä vain lainailen Sam'l Pepys'iä. Luemme häntä Englannin historian yhteydessä, alkuperäisiä lähteitä. Sallie ja Julia ja minä keskustelemme nyt 1660:n kielellä. Kuule tätä:
"Menin Charing Crossiin nähdäkseni kun Majuri Harrison hirtettiin, hukutettiin ja revittiin kappaleiksi: hän itse näytti niin reippaalta kuin sellaisissa olosuhteissa suinkin saattaa." Ja tätä: "Syönyt päivällistä erään naisen kanssa, joka kantaa kaunista surupukua veljensä jälkeen, joka eilen kuoli pilkkukuumeeseen."