Kirjoitan sinulle, Setä, tautivuoteelta. Kaksi päivää olen maannut nielurisat turvoksissa, kuumaa maitoa voin niellä, mutta siinä kaikki. "Mitä ajattelivatkaan vanhempanne kun eivät otattaneet pois noita rauhasia teidän vielä ollessanne lapsi?" halusi lääkäri tietää. Siitä ei minulla totisesti ole aavistusta, mutta epäilen mahtoivatko he paljonkaan ajatella minua.

Sinun
J.A.

Seuraavana aamuna.

Luin tämän juuri läpi ennenkuin suljen sen. En ymmärrä miksi näen elämän niin sumun vallassa. Kiirehdin vakuuttamaan sinulle että olen nuori ja onnellinen ja tulvillani elämää, ja luotan että sinä olet samoin. Nuoruudella ei ole mitään tekemistä syntymäpäivien kanssa, hengen virkeyden kanssa vain, niin että vaikka hiuksesi ovatkin harmaat, Setä, voit silti vielä olla poika.

Kiintyneenä
JUDY.

Tammikuun 12 p.

Rakas Mr. Ihmisystävä!

Rahakirjeesi perhettäni varten tuli eilen. Tuhannet kiitokset! Karkasin voimistelusta ja vein sen heille heti päiväaterian jälkeen, ja olisit nähnyt tytön kasvot! Hän oli niin ihmeissään ja onnellinen ja huojentunut että näytti melkein nuorelta, ja hän on vain kaksikymmentä neljä. Eikö se ole surkeata!

Mutta nyt hänestä tuntuu kuin kaikki hyvä tulisi samalla kertaa. Hänellä on vakinaista työtä kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin — joku menee naimisiin, ja hän saa ommella kapiot.

"Kiitos hyvän Jumalan!" huudahti äiti tajutessaan sen tosiseikan, että tuo pieni paperipalanen oli sata dollaria.