Mistä luulet minun saaneen sen.
Olen myynyt kertomukseni, Setä. Se ilmestyy jaksottain seitsemänä vihkona, ja sitten kirjana! Voisit ajatella että olen villinä ilosta, mutta minä en ole. Olen täysin apaattinen. Tietysti olen iloinen, kun voin ruveta maksamaan sinulle — olen vieläkin velkaa yli kaksituhatta. Se tulee kyllä vähitellen. Älä nyt ole kauhea ja mukise vastaan, ole niin kiltti ja ota se, kun sen lähettäminen tekee minut niin onnelliseksi. Olen sinulle velkaa paljon enemmän kuin pelkkää rahaa, ja sitä velkaa suoritan edelleen kaiken elämäni olemalla kiitollinen ja pitämällä sinusta.
Ja nyt toiseen asiaan, Setä. Ole hyvä ja anna minulle maailmanmiehen neuvo, joko sitten luulet sen olevan minulle mieleen vai ei.
Sinä tiedät että minulla aina on ollut hyvin erikoinen tunne sinua kohtaan, sinä ikäänkuin olet edustanut koko perhettäni, mutta ethän ole pahoillasi, vai mitä, jos kerron sinulle että minulla on hyvin paljon erikoisempi tunne erästä toista miestä kohtaan. Voit kai arvata ilman suurtakaan vaivaa kuka hän on. Epäilen että kirjeeni jo hyvin kauan ovat olleet hyvin täynnä Master Jervie'a.
Toivon että voisin saada sinut ymmärtämään minkälainen hän on ja kuinka täydellisen hyvin sovimme yhteen. Ajattelemme kaikesta samalla tavoin — pelkään että minulla on taipumusta muodostelemaan omat ajatukseni hänen ajatustensa mukaan! Mutta hän onkin melkein aina oikeassa — hänen pitääkin olla, tiedäthän, sillä hänellä on neljäntoista vuoden ennätys minusta. Toisissa asioissa hän kuitenkin on kuin, mikäkin suuri poika, joka tarvitsee huolenpitoa — hän ei älyä käyttää kalosseja, kun sataa. Hän ja minä aina pidämme samoja asioita lystikkäinä, ja se merkitsee niin paljon; on kauheata kun kahden ihmisen huumorin taju on vastakkainen. En usko että mikään silta voisi viedä sen kuilun yli!
Ja hän on — Oi, niin! Hän on vain oma itsensä, ja minä kaipaan ja kaipaan ja kaipaan häntä. Koko maailma tuntuu tyhjältä ja kipeältä. Vihaan kuutamoa, koska se on kaunis ja koska hän ei ole täällä näkemässä sitä minun kanssani. Mutta ehkä sinäkin olet rakastanut jotakin ja tiedät? Jos olet, ei minun tarvitse selittää, jos et ole, en voi selittää.
Sentapaiset ovat tunteeni — ja olen kieltäytynyt menemästä naimisiin hänen kanssaan.
En sanonut hänelle minkätähden, olin vain mykkä ja onneton. En keksinyt sanoa mitään. Ja nyt hän on mennyt pois kuvitellen että tahdon mennä naimisiin Jimmie McBriden kanssa — enkä minä ollenkaan tahtoisi, en voisi kuvitellakaan että menisin naimisiin Jimmien kanssa, hän ei ole kyllin täysikasvuinen. Mutta Master Jervie ja minä jouduimme kauheaan väärinkäsitysten sekasortoon ja loukkasimme kumpikin toistemme tunteita. Syy miksi lähetin hänet pois ei ollut se etten välittäisi hänestä, vaan se että välitän hänestä niin paljon. Pelkäsin että hän vielä katuisi — ja sitä en minä voisi kestää! Minusta ei ollut oikein että minunlaiseni ihminen, jolta niin kokonaan puuttuu esi-isät, joutuisi naimisiin sellaiseen perheeseen kuin hänellä on. En ollut koskaan kertonut hänelle orpokodista ja minua inhotti selittää hänelle etten tiedä kuka olen. Minä voin olla kauhea niinkuin tiedät. Ja hänen perheensä on ylpeä ja minä olen ylpeä minäkin!
Tunsin myöskin olevani jollakin tavoin sidottu sinuun. Kun minut on kasvatettu kirjailijaksi, täytyy minun ainakin koettaa tulla siksi. Ei olisi juuri kaunista ottaa koulusivistys vastaan sinun lahjanasi ja sitten mennä pois eikä käyttää sitä. Mutta nyt kun alan kyetä maksamaan takaisin, tunnen että olen osittain vapautunut tuosta velasta — sitäpaitsi luulen että voisin edelleenkin olla kirjailija vaikka menisinkin naimisiin. Nuo kaksi ammattia eivät ehdottomasti sulje pois toisiansa.
Olen ajatellut asiaa hyvin paljon. Tietenkin hän sosialistina omaksuu epäsovinnaiset käsitykset asioista, ehkä hänestä ei olisi niin vaikeata mennä naimisiin proletariaattiin kuuluvan kanssa kuin jonkun toisen miehen mielestä olisi. Kun kaksi ihmistä niin täsmälleen sopii yhteen ja he aina ovat onnelliset yhdessä ja yksinäiset erillään, ei heidän ehkä pitäisi antaa minkään maailmassa tulla välilleen. Tietysti tahtoisin uskoa niin. Mutta kuulisin mielelläni sinun mielipiteesi, johon mikään tunne ei vaikuta. Sinäkin luultavasti kuulut Perheeseen ja katsot asiaa maailman näkökannalta etkä vain myötätuntoisin, inhimillisin silmin — näet nyt kuinka urhoollisesti esitän asian sinulle. Entä jos menisin hänen luokseen ja selittäisin että esteenä ei ole Jimmie, vaan John Grier Home — olisiko aivan kauheata jos tekisin niin? Siihen vaadittaisiin paljon rohkeutta. Olisin melkein mieluummin onneton loppuikäni.