"Oh, minä rakastan seikkailuja."
"Aivan niin, siinä tapauksessa, että ne päättyvät onnellisesti. Mutta nuo italialaiset talonpojat ovat kostonhimoista väkeä silloin, kun he saavat päähänsä, että he ovat kärsineet vääryyden. Minun mielestäni olisi viisainta, että te ette ratsastelisi niillä tienoin."
"Eikö kaksi poikaa ja kuski ole tarpeeksi suuri seurue — ponyhevoseen ei sopisikaan juuri enempää."
"Yhtä kaikki, leikki pois, en usko, että se on teille turvallista.
Koko maassa vallitsee nykyään kiihoittunut mieliala".
"Te olette aivan yhtä kauhea kuin täti Katherine puhuessaan siitä tatuoidusta miehestä! Mitä taas siihen tulee, että minun pitäisi pelätä näitä talonpoikia, niin voin vakuuttaa teille tuntevani jokaisen ihmisen Castel Vivalantissa, ja he ovat minusta suorastaan jumaloitavia olentoja, lukuunottamatta Gervasion sukulaisia."
"Jos olisin teidän setänne", virkkoi Sybert, "pitäisin enemmän sellaisesta veljentyttärestä, joka paremmin ottaa vaarin neuvoistani."
"Olen kyllä valmis seuraamaan hänen neuvojaan, mutta tepä ette olekaan setäni."
"En", lausui Sybert, "en olekaan; ja —"
"Ja mitä?" kysyi Marcia.
Hän nauroi.