IHAKSINEN (itsekseen, painaa kätensä silmiä vasten). Älä ole mikään raukka, Ihaksinen! kuinka hän olisi voinut sinua lempiä. (Ääneensä). Kuulkaa, herra tohtori, minä aion huomenna jälleen ryhtyä työhön, ja luvatkaa hoitaa rahat, jotka työstäni saan Porille, minä en voi maksaa hänelle, minkä hän minun kauttani hävitti, mutta jos hän kerran saapi järkensä takaisin, niin tahdon minä, että hänellä kuitenkin on joku markka elääksensä.
(Ahokas puristaa hänen kättänsä.)
JOKI (ojentaa käsiänsä ulos, innolla). Rikas! (antaa käsiensä langeta tuskalla). Köyhä!
IHAKSINEN. Niin maailma luulee niinkuin hänkin, että rikkaudessa on kaikki ilo ja onni, ja köyhyydessä vaan surua, vaivaa ja tuskaa; mutta ken on sovinnossa Hänen kanssaan siellä ylhäällä, hänellä lie toki tässä (panee kätensä rintaan) paras rikkaus.
(Esirippu lankee.)