"Tuo typerä purje!" huudahti hän, kun purje joutui hieman epäkuntoon ja ravisti sitä vimmatusti.

Siitä huolimatta hän maalla oli oikein herttainen ja hyväsydäminen tyttö.

Joki-ilma vaikuttaa turmelevasti ihmisluonteeseen. Siitä arvatenkin johtuu, että laivurit joella usein ovat toisilleen epäkohteliaita ja käyttävät puheenparsia, joita he maalla ollessaan epäilemättä katkerasti katuvat.

YHDEKSÄSTOISTA LUKU.

Oxford. — Montmorencyn käsitys taivaan valtakunnasta. — Tapahtuu säänmuutos. — Joki erilaisissa oloissa. — Sangen epämiellyttävä ilta. — Saavuttamattomia toiveita. — Hupaista pakinaa. — George soittaa banjoa. — Surumielinen sävel. — Vieläkin sateinen päivä. — Me pakenemme. — Pieni illallinen ja muuan maljapuhe.

Vietimme Oxfordissa kaksi sangen hauskaa päivää. Oxfordin kaupungissa on lukematon joukko koiria. Montmorency suoritti ensi päivänä yksitoista tappelua ja toisena päivänä neljätoista, ja arvatenkin luuli hän tulleensa taivaan valtakuntaan.

Henkilöt, jotka ovat ylen heikkoja tahi ylen laiskoja, tavallisesti vuokraavat Oxfordissa veneen ja soutelevat virtaa alaspäin. Tarmokas ihminen kulkee kuitenkin mieluummin vasten virtaa. On paljon hauskempaa ponnistaa kaikki voimansa, ja lihastensa avulla kulkea eteenpäin kaikesta vastustuksesta huolimatta — niin ainakin minusta tuntuu, kun Harris ja George soutavat ja minä istun peräsimessä.

Annan hyvän neuvon niille, jotka Oxfordista aikovat lähteä venematkalle: kehoittaisin heitä lähtemään matkalle omalla veneellä, jolleivät saa anastetuksi jonkun toisen venettä ilman että on vaaraa tulla yllätetyksi. Veneet, joita täällä saa vuokrata, ovat tosin sangen kunnollisia, mutta ne eivät suinkaan ole kauniita ulkonäöltään.

Kolmantena päivänä tapahtui perinpohjainen säänmuutos, ja lakkaamattoman vihmasateen tiuhkuessa läksimme Oxfordista kotimatkalle.

Joki — kun auringonpaiste kimaltelee sen leikkivillä aalloilla, kultaa tummat metsäpolut ja harmahtavat, vanhat pyökkipuiden rungot, kun pilvien varjot leikkivät vedenpinnalla ja myllyjen rattaista pärskyvät vesipisarat näyttävät timanttisateelta, kun aurinko valaisee sulkujen tummat vedet, koristaa pienet, mitättömät kylät ja antaa viehkeän leiman ikivanhoille sammaltuneille muureille ja silloille, kun sen säteet veitikkamaisesti leikkivät kahilistossa ja kukkaiskedoilla, loistavat valkoisilla purjeilla ja täyttävät koko ilmakehän ihanuudella — niin, silloin on joki kultainen, lumottu unelma.