"Ja sitten pieni illallinen —" (mainitsin lempipaikkamme, jossa usein kävimme) lisäsin minä koneellisesti.
"Harmillista, että päätimme tehdä koko kotimatkan veneessä", huomautti Harris ja me kaikki vaivuimme syviin mietteisiin.
"Jollemme olisi vannoneet tärvellä terveyttämme tässä kurjassa, vanhassa ruumisarkussa", tokasi George ja silmäsi venettä mahdollisimman peittelemättömällä inholla, "niin voisin mainita, että juna lähtee Pangbournesta heti viiden jälkeen, ja sillä voisimme päästä Lontooseen niin aikaiseen, että ehtisimme syödä kotletin ja sitten mennä paikkaan, jonka mainitsitte."
Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Katselimme toisiamme ja kukin oli näkevinään omat halpamaiset, rikolliset ajatuksensa kuvastuvan toisten kasvoihin. Vaieten vedimme matkalaukkumme esille ja tarkastimme niiden sisältöä. Tähystimme jokea ylös ja alas: ei näkynyt missään elävää olentoa.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin olisi voinut nähdä kolme herrasmiestä koiran seurassa hyvin häpeissään luikkivan venehuoneelta rautatieasemalle. Heidän pukunsa olivat jotakuinkin epäkunnossa ja epäsiistit, kuten seuraavasta luettelosta näkyy:
Mustat nahkajalkineet, likaiset; flanellipuku, hyvin likainen; ruskea huopahattu, peräti huonossa kunnossa; sadetakki, likomärkä; sateenvarjo.
Olimme petkuttaneet Pangbournen veneenvartijaa. Emme rohjenneet sanoa hänelle, että pakenimme sadetta. Olimme jättäneet veneen kaikkine sisällyksilleen hänen huostaansa ja pyysimme, että hän pitäisi sen valmiina meitä varten kello 9 seuraavana aamuna. Jos, sanoimme — jos jotakin odottamatonta tapahtuisi, mikä estäisi meitä palaamasta, lupasimme kirjoittaa hänelle lähempiä ohjeita.
Tulimme Paddington-asemalle kello 7 ja ajoimme suoraa päätä mainitsemaani ravintolaan, missä söimme kevyen aterian; tilasimme sitten illallisen kello 1/2 11 ajaksi, jätimme Montmorencyn sinne ja jatkoimme matkaa Leicester Squarelle.
Alhambrassa herätti tulomme paljon huomiota. Tullessamme pilettiluukulle saimme äreän kehoituksen mennä sisälle teatteriin Castle-Streetin kautta, ja muistutuksen, että tulimme puoli tuntia liian myöhään.
Meillä oli täysi työ saada mies vakuutetuksi siitä, ettemme olleet "kuuluisat käärmeihmiset Himalayavuorelta"; mutta lopultakin hän otti rahamme vastaan ja salli meidän astua teatteriin.