Esiintymisemme salongissa saavutti vielä suuremman menestyksen. Kaikki katselivat ihastuksella ahavoittuneita kasvojamme. Olimme kaikkien katseiden keskustana.

Se oli meille muistettava riemuhetki.

Ensi balletin päätyttyä läksimme pois ja palasimme ravintolaan, missä katettu illallispöytä jo vartoi meitä.

Tunnustan empimättä, että nautein tästä illallisesta. Lähes 10 päivää olimme eläneet yksinomaan kylmällä paistilla, leivällä ja hedelmähillolla. Olihan se yksinkertaista ja ravitsevaa ruokaa, mutta se alkoi lopulta käydä hieman yksitoikkoiseksi. Siksipä nyt Bourgogneviinin tuoksu, ranskalaiset kastikkeet, puhtaat pöytäliinat ja tuores leipä kolkuttivat sisällisen ihmisemme ovelle ollen sangen tervetulleita vieraita.

Söimme ja joimme pitkän aikaa virkkamatta sanaakaan, kunnes tuli hetki, jolloin, sen sijaan että istuimme suorina ja pontevasti hoidimme veistä ja haarukkaa, nojasimme mukavasti tuoleihimme ja työskentelimme hitaasti ja huolettomasti — silloin ojensimme jalkamme pöydän alle, annoimme pöytäliinojen huomaamatta pudota lattialle ja saimme aikaa tarkkaavasti silmäillä savustunutta kattoa — silloin pidimme lasejamme ulottuman päässä edessämme ja tunsimme olevamme hyviä, miettiväisiä ja sovinnollisia koko ihmiskuntaa kohtaan.

Harris, joka istui lähinnä akkunaa, veti akuttimen syrjään ja katsoi ulos kadulle.

Kostea katu loisti hämärästi kaasun valossa, tuulenpuuskat saivat katulyhdyt läähättämään; sade pieksi lakkaamatta lokaa ja vesi valui virtoinaan räystäskouruista katuojiin. Joku harva kulkija riensi akkunan ohi sateenvarjon alle kyyristyneenä, naiset pitelivät hameitaan ylhäällä.

Harris ojensi kätensä ottamaan lasia ja sanoi: "Meillä on ollut hauska matka, ja siitä tulee meidän kiittää isä Thamesia — mutta luulen kuitenkin, että hylkäsimme veneemme oikealla hetkellä. Juon kolmen miehen maljan, miehen, jotka onnellisesti ovat päässeet jälleen kuivalle maalle!"

Ja Montmorency, joka oli etukäpälineen noussut akkunalaudalle katsomaan ulos kadulle, yhtyi innokkaasti maljaan lyhyellä haukahduksella.

End of Project Gutenberg's Kolme miestä veneessä, by Jerome K. Jerome