"Kaasuttaja tukossa!" vastasi Könölin, aikoen karjaista, näyttääkseen äänensä voimaa hänkin, mutta muisti sydämensä ja malttoi mielensä. Siitä vastauksesta Bongman aivan hurjistui, tahtoi karata perään kauppaneuvoksen rintapieliin. "Voisaksa, lautasaksa!" huudahteli hän, hänen silmänsä tähtäsivät suuttumuksesta melkein kieroon, katseettomina, sameina vinojen kulmakarvojen alta. Lauri Falk nousi Bongmania rauhoittamaan; ja sitten maisteri häpesi, hän pyyteli anteeksi vedet silmissä ja imeskellen mustaa sikariaan.
"Ei sitä nyt taas saa menemään", voivotteli hän. "Senkin holo … kasteretkellään…"
"Kastetaan se siis Holofernekseksi", ilkkui Oiva Tommola.
Nauru remahti venheessä. Mutta niin se vain oli: moottori ei enää lähtenyt liikkeelle, siitä nousi kokonainen pilvenpatsas mustaa savua.
Seurue päätti siis soutaa saareen perässä kuljetetulla pikkuvenheellä. Järjestettiinpä siinä venhevuoroja, ensimmäisellä läksivät kauppaneuvos rouvineen ja kalavehkeineen.
"Madot unohtuivat!" huusi Oiva Tommola.
"Eikö ne nyt saa jäädä paatilla makaamaan siksi aikaa?" väitti
Maissi-rouva vastaan.
"Ei", virkkoi Könölin; hän tahtoi päästä heti pyytämään hau'in-Iierejä.
"Paatilla makaamaan", matki surkeasti Bongman. "Maissi-rouva! Miksi ei Riissi-rouva, miksi ei suomalaisia nimiä, ja Svea Ruusa. Miksi ei Saima, Inari, Ivalo, Koli…"
"Kuinka te uskallatte!" huudahti rouva Könölin.