Bongman tuli hänen perästään metsään, naisten luota, jossa hän oli ollut ongella, ja sanoi:
"Mainiota, uusi lento, hyrmykkyrissä herskaapin parveen, se oli heille hyvä! Sinä osaat, sinä, poseteivari. Tee sinä vaan Kullervo!"
"Mikä blaskemangi", mutisi Lauri Falk.
"Tule joukkoon vaan, se teki heille hyvää", jatkoi Bongman ja tahtoi kiskoa Falkin takaisin rannalle.
"Mene hiiteen, Holofernes", suuttui Lauri Falk.
Moottoria muistaen muutti Bongman heti ääntä ja sanoi vaikeroiden:
"No, älä nyt noin, signor Falco! Voih, nyt minun pitää soutaa se takaisin konepajaan. Se tulee maksamaan, pelkään. Ja täytyy taas odottaa sitä, pääsemättä keräysmatkalleni. Mutta jos lähtisinkin aluksi jalkaisin, läpi korpien? Milloin sinä menet myllyllesi?"
"Niin, täytyneepä tästä sinnekin", vastasi Falk huokaisten pukeutuessaan. "Työhön; vaikkapa huomenna … miten vaan…"
"Siispä me lähdetään kaupungista yhdessä", sanoi silloin Bongman; "mennään nyt laivalla, minä poikkean jostakin laiturista läheisiin taloihin ja metsiin, siell' on hiekka hieputella, kangas kaunis kaaputella. Myöhemmin, paluumatkalla korvesta, tulen sinua katsomaan myllyllesi. Niin kävelen ensin lähiseudut. Mutta sitten, kun saan tuon Holoferneksen, mikä mainio nimi, hahaa, valmiiksi, niin painun syvemmälle saloon…"
"Rantakalalle, maisterit ja musikantit!" kaikui Oiva Tommolan ääni, ja samassa hän ilmestyi metsästä Bongmanin ja Falkin eteen ja puhui: "Kauppaneuvoksella on lähtö konttoristin kanssa mantereelle tiloilleen. Mutta me leikamoimme vielä täällä, kellimme hiekassa punaisina kuin peijakkaat, kunnes Heitukka tuo maalta toisen venheen."