Kun laiva on kulkenut ohitse, jättää se valtavat mainingit, joihin juuri laskevan auringon viimeinen hehku sattuu. Mainingit vyöryvät nyt korkeina, ne keikuttavat venettä pystyyn ja poikittain, nakkaavat sen ylös ilmaan ja syöksevät välkkyvän aallon pohjaan. Nuo aallot, jotka ovat pyöreitä ja kiiltäviä kuin kuvastin, loistavat kirkaisevan väkevää, kiiltävää punaa, mustanpuhuvaa ja metallista hehkua, loimahtelua laskevasta auringosta.

Tusculum… Siellä jälleen epämääräistä onnea lyhyenä hämärän tuokiona, mitä on kevätkesän yö. Mutta kun hämärä katoaa, ja Lyygia on poistunut, kellertävä, kukankuvilla kirjattu vaippa hartioillaan, ja kun hetkeksi luomensa ummistanut päivä avaa ne uudestaan loistaen sisään Aapelin ikkunoista, iloisesti säkenöiden tuolta metsäisten kunnaiden takaa ja pilkistäen kukkivien tuomien lomitse, jotka hän näkee vuoteellensa avoimesta ovesta, — kun pikkulinnut laulavat kilpaa käkien kanssa, silloin kuulee Muttinen Lyygian huoneesta hillitöntä, kiihkeää itkua, joka koettaa vaientua. Muttinen tietää, mitä se merkitsee.

Silloin kääntelehtii lihava Muttinen tuskissaan.

"Onnellinen päivä", mutisee hän itsekseen. "Niin, onnellisin päivä mennyt! Yksi vain, se riittää minulle. Kun en usko pitkään onneen… Voisinpa antaa sinulle, mitä kaipaatkin, raukka, — onnenuskoja. Voisin, jos uskoisin. Ei pysy onni, se livistää, Lyygia: hellimmätkin rakkaudet ovat sammuneet, sen tiedän minä, vanha möhkäle. Autuaimmat päivät menevät niinkuin armas kevätkesän päivä. Täyteläisyys, lakastuminen…"

Muttinen, josta onnenhetket maailmassa ovat niin harvat, tuntee, ettei hänellä ote oikeutta antaa toisille, jälkeläisille, enimmäkseen pahaa, inhottavaa elämän taakkaa.

URHEILIJA TOMMOLA

eli

"MENS SANA IN CORPORE SANO"

Tuomari Tommola on ruvennut urheilemaan. Terveyssyistä on täytynyt.

Oli hän urheillut jo ennenkin, kauan sitten, pienenä nallikkana mamman luona, eh-eh. Siellä hän oli lyönyt isipapan pihalla veljiensä kanssa painia ja pureskellut heitä koipiin, sillä hän oli nuorin kyläkauppiaan lapsista. Ja hiihdelleet he olivat kuin Jukolan pojat. Mutta nyt ei hän ollut enää pitkiin aikoihin hoitanut terveyttään.