Äskettäin alkoi hän kuitenkin tuntea sydämessään merkillisiä pistoksia, jotka muuttivat hänen muotonsa tummaksi ja arvelevaksi. Tommolan punaisen muodon, naaman, joka on pyöreä kuin täysikuu ja kiiltää kuin saippuoituna. Ilosta se kiilteli vielä äskettäin, hänen syödessään illoin vankasti pihvejä ja höystettyjä makkaroita, afääreistään jutellen, kallistaen ruokanaukkuja ja ajatellen, kuinka hän sitten ryntäisi tyttöjen perästä kuin orhi. Sellaisen luuli hän kestävänsä, vaikkei joskus saanut öisin unta: niin mietti hän päässään tulevaisuutensa afääreitä, muikunkauppoja ja muita. Mutta sitten alkoivat ne pistokset! Ja omituinen ahdistus sydämessä. Oiva Tommola meni levottomana lääkäriin. Tuttu tohtori sanoi kyllä, että sydänhermot olivat ehkä hiukan kiihoittuneet: sopisihan Tommolan, jos hän neuvoja vaatisi, nauttia illoin ainoastaan yksi pihvi ja pienempi luku pippuroituja makkaroita; naukkuset ja tyttöset menisivät vielä mukiin… Silti Tommola peljästyi. Hänen mieleensä johtui kauppaneuvos Könölin, joka oli kuollut yhtäkkiä sydänhalvaukseen, juuri kun hän oli kaiken ikänsä ponnisteltuaan päässyt rikkaaksi. Ja Oiva Tommola aikoi itsekin kerran rikkaaksi.
Se oli synkkä esimerkki. Nyt, näin varhain, alkoi tuo terveys juonitella…
Tommola päätti ryhtyä ajoissa tarmokkaasti sitä hoitamaan.
Hän osti "Myllerin Systeemin" ja muita arvokkaita urheilukirjoja, jopa hän lainasi kalliit punnuksetkin. Ja hän voimisteli aamuin ja illoin. Kesäkuussa meni hän kylpemään, Ollin saunaan, pikkukaupungin kylpylaitokselle.
Mutta ne kylvyt kävivät hänestä niin peijakkaan kalleiksi. Kylpylän hierojatkin harmittivat häntä; aamuisessa pohmelossaan tulivat nuo keltanokat ylioppilaat muka häntä hieromaan, annettuaan hänen odotella kokonaisen tunninkin hieromasalissa, ja sitten ne sivelivät kymmenisen minuuttia käsivarsia ja reisiä kuin kanansulalla, — ja se maksoi kerralta kauniin viitosen.
Sitäpaitsi kiusasi häntä nähdä kylpylaitoksella aina ontuvia ja ihotautisia; ja niin paksuja venakoita, että kun nuo pallomaiset mammat loikoilivat puistossa penkeillä, otti yksi kohta vaivoin kiinni penkkiin, sillä kädet ja jalat heiluivat koholla ilmassa. Nuoriakin venakoita siellä tosin kyllä oli, mutta niitä hän ei saanut, sydänvian vuoksi, lähennellä, ja nyt ne olivat turhaan ärsyttämässä. Samoin kuin pihvit ja makkarat, ja makeat naukkusetkin.
Ja ennen kaikkea: elämä ja hoito kylpylaitoksella oli niin peijakkaan kallista.
Ja tulivatko sairaat siellä sen paremmiksi? Muttinenkin oli kylpenyt, ishiaksensa vuoksi, jonka hän oli saanut, resoorivuoteessa filosofeeraamisesta. Se oli maksanut hirveästi, ja yhäpä onnahteli Aapelus.
Silloin sattui Muttinenkin päättämään, että nyt hän tahtoo oleskella jälleen parhaan osan kesäänsä Putkinotkossa, koettaa parannella siellä konttaansa, maalaistapaan: saunalla ja tervalla ja paahtamalla auringonpaisteessakin ruhoaan…
"Saunalla ja tervalla!" huudahti Oiva Tommola siihen. "Kuules, veli, — minä tulen mukaasi maalle, — hoitamaan sydäntäni. Minäkään en usko näihin kylpyafääreihin. Mutta sauna ja terva, ehkäpä ne… Entä viina! — Jos ei terva ja viina auta, on se kuolemaksi, sanoo suomalainen sananlasku… Vanhan kansan viisautta. Ja lisäksi auringonkylpyjä, ja yleensä potraa maalaiselämää…"