Tommola lyö löylyä ja nousee sitten lauteille:
"Ai, perkele, kuinka polttaa … auringon paahtamia paikkoja. Ei tainnut olla tämä pikiöljy hyväksi? Olisi pitänyt voidella ehkä vaseliinilla. Sinunkin, Aapeli, olisi tullut voidella itseäsi. Mies saattaa pilata iäksi hermonsa, ellei voitele vähän itseään vaseliinilla auringonkylvyn päälle. — Uhhuh … ja praa! Se oli löyly! Mutta nyt ei auta, minä menen vielä järveen. Tämä on vain finaali… Täällä maalla jos ei parane, niin ei missään. Eikä tämä tule kalliiksi, eh-eh."
Tommola on uinut, Tommola on syönyt alasti vankan aterian. Tommola on mennyt nukkumaan.
Maalaishuvilassa vallitsee hiljaisuus. Illan tuoksu nousee ruohikoista ja metsistä, laulurastaan ääni soi kaukaa. Valo on kultainen, lahden lämpöinen vesi tyyni. Muttinenkin loikoo huoneessaan ja miettii käsi pään alla maailman mutkia.
Nyt jysähtää viereisessä kamarissa. Siellä keikahtaa Tommola sängyssään niin rajusti, että permanto heiluu. Hän ajelee hyttystä, lyöden kämmenellään reiteensä niin että läiskähtää. Hän peitti kyllä ikkunan, mutta sittenkin yksi hyttynen… Nyt alkaa hän ähkiä. Ja viimein hän kysyy, nukkuuko Aapeli… Hän itse ei nuku. Hän on miettinyt sitä Magogin sotaa… Omituinen kirja! Eikö Aapelus, joka on kirjojen kauppias, ole sitä vielä lukenut? Siitä puhutaan syyllä. Siinä ennustetaan … raamatun pohjalla. Kummallista… käsittämätöntä … ennustettu tämä suurvaltain sota … ja että Ryssän keisari näkee valtakuntansa ikkunastaan. Se on jo totta.
"Mitä kysyit, Aapeli? Että onko sanottu Venäjän keisari? Ei, mutta tarkoittaa sitä. Ja ennustaa, että Suomi tulee vapaaksi. Eikö sekin ole totta? Kummallista, että saattaa sillä tavoin ennustaa. Ikäänkuin nähdä unissa. Minä … minä en näe unessa mitään … ainoastaan tyttöjä … eh-eh. Mutta kuulehan Muttinen, minä … minä luulen, että olen sairas…"
"Sairas?" kysyy Muttinen.
"Niin, ei se illallinen nyt oikein maistunut. Ja nyt minusta tuntuu kuin ylenannattaisi. En ole voinut saada unta. Päätäkin särkee. Perhana, kun tuli luetuksi tuota Magogin sotaa! Sellaisesta saattaa tulla hulluksi. Ei tällaisesta ihmisestä ole ymmärtämään noita seikkoja … filosoofeja. Ei pitäisi ihmisen lukea yhtään mitään, se vie unen. Uih, nyt minua yököttää… Hahah, sen ohjeen minä annan Tolstoille … tule, Muttinen… Se Maakokki, merikokki…"
Muttinen mutisee jotain auringonkylvyistä ja tervasta ja pikiöljystä ja vaseliinista ja uimisesta ja häkäisestä saunasta ja kuhnimisesta ja korpinrasvasta, kun menee alas hakemaan sairaalle veikolle naukkua. Hänen tullessaan takaisin, istuu Tommola kalpeana sänkynsä reunalla, hän heittäytyy vuoroin loikomaan ja nousee jälleen, hän voivottelee:
"Oi, oih, minua vilustaa … alkaa tuntua kuin horkka… Olisikohan sydän…? Eikö sinulla ole kamferttia? Jos se terva … tukki ehkä huokoset? Mikä sen kirjan nimi oli, jossa enkeli kuoli, kun se kullattiin? — Ei, minä en kestä tätä… Lähetä, Aapelus, joku hakemaan… Jos se on sydän … koetapas, kuinka se lyö … oksennuttaa niin … joku hakemaan lääkäriä. Oi, että täytyykin … olla täällä metsässä! Jos, jos tämä on … valehteli lääkäri ehkä, kun sanoi, että ainoastaan sydänhermot… Ehkä se on muutakin. Ei, älä lähetä hakemaan lääkäriä! Nyt se jo tulee ulos. Ei, ei se tullutkaan! Huh, huh, huh, kuka uskoisi… Muttinen, lähetä sittenkin hakemaan lä … lääkäriä. Koskaan en ole ollut sairaana, ja nyt se tuli. Lähetä heti, Aapeli-parka… Oili, mikähän tähän oli syynä? Mitä sinä tästä luulet, Aapeli, olisikohan… Olisikohan niissä makkaroissa, joita minä tänne kaupungista toin, ollut luita?"