Se valikoima, joka tässä esitetään Joel Lehtosen proosateoksista, antanee jo jonkinlaisen kuvan hänen kirjailijapersoonallisuudestaan. Paitsi yleisenä silmäyksenä kirjailijan tuotantoon sitä lienee sopiva käyttää kirjallisuuden opetuksen havainnollistuttamiseksi esim. kansanopistoissa j.n.e. Kustantaja on sen yhteydessä tahtonut esitettäväksi hiukan viitteitä kirjailijan kehityskulkuun, jotta oikean ymmärtämyksen syntyminen luetun ja lukijan välille siten helpottuisi. Yllä onkin senvuoksi pyritty vain yleisten suuntaviivojen vetoon, eikä ole kosketeltu edes kaikkia puolia Joel Lehtosen kirjailijatoiminnassa. Mainitsematta on siten jäänyt hänen erittäin laaja toimintansa suomentajana (kääntänyt suomalaiseen asuun paitsi Decameronea m.m. Ibsenin, Strindbergin, Romain Rollandin ja monien muiden ulkomaalaisten teoksia, sisällöltään sangen kirjavaa laatua, kaunokirjallista ja filosoofista). Niin paljon kuin työtä ja taitoa niihin — valitettavasti, sanoisin — on pantukin, ovat ne tietysti kuitenkin pääasiallisesti vain hengenpitimiksi tarkoitettua askartelua, jonka tällaisessa katsauksessa saakin sivuuttaa.
* * * * *
Joel Lehtonen hautoo alati uusia kirjallisia suunnitelmia, mietiskelee alati elämän ongelmoita, on alati työssä, pyrkimässä. Toivokaamme, että hän pääsee pyrkimystensä päämäärään. Hän on persoonallinen, rehellinen, sympaattinen taiteilija. Ja hän on harvinainen kyky, josta, kuten sanottu, täydellä syyllä saamme toivoa vielä paljon kirjallisuudellemme.
Hämeenlinnassa, kesäkuulla 1920.
Aukusti Simelius.
PAHOLAISEN VIULU
(1904)
HÄÄPIKARIEN KILISTESSÄ.
Noh, miehet, miehet, veikkoset, näin näitä häitä juodaan: lopussa viel' ei entiset ja toista aina tuodaan.
Paavo Korhonen, Häälaulu.