He hyppäävät.
Ja sitten he juoksevat.
Ja kun Muttinen jälleen istuu läähättäen ja hiestä märkänä hiekassa, puhuu Tommola:
»Tämä se on jotakin. Taisi olla hyvä, että tultiin tänne. Luulen, että tämä terva ja viina… Mutta kuulepas, tuo sinun arentaattorisi sanoi minulle, että pikiöljy pitäisi olla jalalle kuivetustaudissa, — se kai on samaa kuin iskias, — vielä parempaa kuin terva, ja sanoipa hän, että kipeää paikkaa olisi voideltava jollakin … mitä se olikaan?… Kolotiita ja karhunrasvaa. Hahaa, mitä ne ovat? Kolotii, kolotusvoidettako? Ahaa, collodiumia. No, sama se, mutta nyt me ensin tervataan. Katso, näinhän mies tervaa.»
»Tervaatko sinä pääsikin?» huudahtaa Muttinen. »Hihii, tukkasi on paksussa tervassa… Ja nyt piehtaroit hiekassa…»
»Niin, se on päänahalle hyvää», vastaa Tommola. »Täytyy olla perinpohjainen. Tervaatko sinä ainoastaan jalkasi?»
»Kun minulla on ainoastaan jalka kipeä», sanoo Muttinen.
»Niin, mutta minulta saattaa tulla kipeäksi muukin», jatkaa Tommola. »Siksi varustaudun ajoissa. Ettäkö olen tervassa ja hiekassa kuin … mikä? Caliban? Mikä se on? Oh, olipa mitä tahansa! Terveys, sitä on hoidettava aikanaan, muuten saattaisi se käydä liian myöhäiseksi… Voi helkkari, kuinka terva kirvelee silmiä… Panepa sinäkin silmiisi tervaa, niin näet miten se, perkele, kirvelee! Ei, ihankohan pitäisi pestä terva silmistä pois?»
»Ehkäpä se on parasta», sanoo Muttinen. »Voisi muuten käydä kuin kullatulle pojalle Merekovskin Vincissä. Missäkö? Se on kirja sellainen. Niin, siinä muuan poika kuoli, kun kullattiin koko ruumis.»
»Kuoliko?» huudahtaa Tommola. »Merekovskin? Ja Calibanin… Mutta tämä saattaa olla vaarallista, tällainen hikireikien tukkiminen. Mitäs me nyt tehdään? Ei, tämä ei vetele. Meidän täytyy mennä noutamaan tänne pata, jolla keitämme itsellemme pesuvettä. Minä menen sitä noutamaan. Kokoa sinä, Aapelus, risuja padan alle sillä aikaa.»