"Niitä on sellaisia … pahoja eläjiä."
Ja tuokion päästä kysyi hän, hiljaisemmalla ja salaperäisellä äänellä, katsellen vähän syrjäsilmällä kauppaneuvokseen:
"Mikäs tämä sitten on, tämä teidän lehmienne halkeaminen?"
"Mikäkö?" toisti Könölin.
"Niin … kyllä minä tiedän", vastasi Käkriäinen. "Ja jos ei apu tule, niin kyllä ne halkeavat."
"Mitä tiedätte? Syynkö … kuka on ne pannut niitä kauroja syömään?" kysyi kauppaneuvos.
"Nii-ni!" vastasi Käkriäinen.
"No, sanokaapa!" houkutteli Svea.
Kauan meni ennenkuin Käkriäinen vastasi:
"Tiedänpä vain… Tässä onkin toinen kohtalo. On … on tätä asiaa jo rehlehtierattu… Ja tiedetään se, kenen näpit siinä on pelissä."