"Mitä? Reflekteerattu!" äännähti Svea.
"Niin … katseltu sitä", vastasi Käkriäinen.
Tuon sanan on Käkriäinen kuullut Muttiselta ja käyttää sitä näin arvokkaammissa seuroissa.
"Ahah?" huudahti Könölin. "Ettäkö tämä olisi … jos ei juuri panentapaha … niin kenties tahallaan aikaan saatua. Kenenkä sitten?"
"En tiedä… Aitaa jos lienee revitty… Mutta … kyllähän ne tiedetään. Kenellä ovat olleet konstit nähdä…" vastasi Käkriäinen.
Könölin kysyi:
"Nähdä? Oletteko te sattunut näkemään … että joku viehätteli lehmät kauraan?"
"Hm … näkee sen muutenkin. Ja olematta äärellään", vastasi Käkriäinen salaperäisesti, kallistellen päätänsä.
Sitten pyysi kauppaneuvos Sveaa hakemaan sikareja, joita hän tarjosi
Käkriäiselle. Ja houkutteli:
"No, kuka … sanoisitte nyt minulle?"