Könölin myönteli:
"Niin, niin, kyllähän se tällä matoisella maanpallolla … on kaikki mahdollista."
"Millä?" sävähti Käkriäisen mielessä. "Maanpallolla?"
Niinhän ne Ananiaksellekin olivat puhuneet koulussa. Että maailma on pallo.
Mutta se juttu on lorua.
Ei hän nyt kuitenkaan ruvennut siitä kiistelemään … tällaisessa seurassa. Ja samassa juoksikin ulkoa emäntäneiti ja huusi, että nyt tuli tohtori lehmille. Neiti meni hälisten keittiön läpi sisään. Könölin ja Svea kiiruhtivat myöskin sisähuoneisiin, joista alkoikin kuulua iloista tervehtelyä ja juttelua.
Juutas Käkriäinen ihmetteli yhtäkkiä itsekseen:
"Eläintohtoriko?"
Ja niin uskomattomalta se tuntui hänestä, että hän tahtoi heti paikalla saada tästä asiasta selvän. Olihan häntä pyydetty lehmiä parantamaan. Ja kuinka se tohtori olisi ehättänyt kaupungista tänne niin pian?
Hän pujahti välikamariin ja meni sieltä saliinkin. Ja siellä se vieras oli, puheli jo herrasväen kanssa parannettavista lehmistä.