Sitten menee kauppaneuvos Käkriäisen luokse, kumartuu hänen puoleensa, ravistaa häntä ystävällisesti hiukan hartioista ja osoittaa paidan nurkkaa, joka pilkistelee pitkulaisena Juutaksen kaatioista. Kauppaneuvos naurahtaa ja sanoo:
"Mikäs jäniksenkorva se tuo on? Tahtoi minuakin vähän naurattaa … se huvitti tohtoria. Mutta mitäs siitä, mitäs siitä!"
Käkriäinen katselee haarojaan. Ja eikös olekin … se paita piru. Ja siitä hänelle huomautetaan…
Hän katsahtaa Konsta Könöliniin. Kauppaneuvos hymyilee ystävällisin ja kirkkain silmin.
Tämän tähden eläintohtori siis oli nauranut!
Käkriäinen nolostuu. Pitikin unohtua nuo napit auki!
Voi perhana!
Tällainen häpeä oli tullut hänelle… Lankeemus taas ylpeyden perästä.
Nolopa tässä nyt on Käkriäisen olla. Hän mutisee, hokee:
"Kah … he … eikös unohtunutkin … kykyllä metsässä, haha…"