"Ai!" kajahtaa jyrkkä kalliorinne pihan toisessa laidassa.
Mutta kun se ennättää kajahtaa, on Rosina jo kääntynyt toisaalle. Hän ryntää nyt tupaan, Maunon väen ohitse. Ja nyt alkaa Putkinotkossa komento. Tuvassa ne lapset … Sanelma ja Topikin. Rosina alkaa säkättää niin että nokinen katto kaikuu:
"Lehmät kartanolla! Ajakaa pässi, helvetissä…"
Samassa hän pysähtyy, vaikenee ja katselee. Mummo tuutii Luukasta. Mutta kärpäsiä hurisevan pöydän ympärillä seisovat lapset rahilla. Ovat rähmällään pöydällä, pikku Esterin takapuoli pyllistelee paljaana, ja Käkriäisten Sanelma anastaa toisilta maitotuoppia ja kaataa sen juuri pöydälle. Siitäkös muut lapset suuttuvat ja alkavat itkeä. Rosina Käkriäinen huutaa silloin heille:
"Nuokin tuossa! Sanikat!… Keikkuvat kuin oriit siinä pöydällä…
Minä … minä kun nuoletan teillä sen pöydän!"
Sen hän kiljaisee kimeästi.
Nopeasti vie hän nyt nyyttinsä ja kenkänsä takanurkkaan, ja kiljaisee jälleen:
"Ai! Ai teitä! Otan halon ja lyön pään jokaiselta halki! Niin että raatoja pitää tulla!"
"Raatoja, raatoja!" toistaa Maunon Pertta, joka on ilmestynyt sisään. "Tämä se on paikka! Mutta sinussako olisi lyöjää. Jos minä … minä olisin … niin jokaisen ottaisin sorkista ja iskisin salvaimeen!"
Maunon Pertta huutaa tämän niin synkällä ja vihaisella äänellä, että Ester lakkaa itkemästä ja Repekka katselee kauhistuneena Maunon-tätiin. Nyt ei Rosinalla kuitenkaan ole aikaa vastaväitteisiin Maunon Pertalle, niin on hänellä syytä tuskastua. Sillä kun hän ottaa arkihameensa lattialta pöydän luota ja menee riisumaan karsinanurkkaan pyhähamettaan, niin siellä istuu Malakias ja kiikkuu. Sen laudan, jonka Juutas tempaisi alas orsilta, on Malakias asettanut poikittain tuolille. Ja nyt kiikkuu hän laudan lyhyemmässä päässä niin että pitempi pää on komahuttaa Rosinaa leukaan. Rosina nopeasti: