Rosina jatkaa:
"Ilman kahviako? Kun minä sanoin, että ne kahvin kanssa."
"Kukas heitä kahviin liottamaan", vastaa Malakias. "Ilkamakuisia ovat muutenkin … kuin pirun p—ska."
"Phyi! Söi matorohdot paljaaltaan. Oksennuttaa!" huudahtaa Maunon
Pertta. "Se on pthyi, hyi!"
Kahdeskymmeneskolmas luku
Ulkoa kuuluu jytinää, hevosen kavioiden kopinaa kujalta tuvan päästä. Jopi juoksee pilkistämään ikkunan alitse: tuolta näkyy kallionsärmän takaa Sohvin vaalea harja ja ylämäkeä vetäessä nyökkäilevä pää.
Kohta ilmestyy kalliolle notkea Ananias, ohjaillen jauhosäkkiä vetävää ja kuhmupolvista tammaa, ja jonkun ajan perästä Käkriäisen Juutas, toinen lapikkaan varsi nilkkaan vajonneena, takki levällään ja hattu takaraivolla.
Jopi lähtee ikkunasta, koska Rosina nyt käskee Lejaa antamaan
Malakiakselle matokahvit, ja kahvia muillekin mukuroille.
Pian istuu Malakias hymyilevin suin pöydän ääressä. Hän tuskin hennoo puraista hiukkasen kerrallaan suurta vehnäskappalettaan.
Jauhojentuojat ajavat kujalla alamäkeen, hyvää vauhtia, niin että hiekkainen multa kirskahtelee iloisesti. He seisahtuvat veräjällä. Siinä pysähtyy Käkriäinen hetkeksi, kuivaten hikeään ja haroen takkuista tukkaansa. Sitten tarttuu hän Ananiaksen kehotuksesta säkin pohjanurkkiin ja Ananias sen kaulaan. He nostavat jauhot veräjästä pihan puolelle.