Rosina huudahtaa:
"Mitä sinä siellä karjut … kuin karju?"
"Mitäkö!" örähtää Malakias. "Kun pentu pyyhkii vehnäsellä pyllyään!"
Kylläinen Repekka se sitä teki. Malakias tahtoisi kurittaa Repekkaa.
Mutta Rosina sanoo:
"Koskepas siihen pieneen! Kunhan itse … siinä…!"
Sitten käy Rosinan sääliksi Malakiastakin, joka tulee pöydän luokse.
Kärsivällinen Malakias on nähnyt jo yhden pannun loppuneen.
Sentähden virkkaa hän:
"Antakaa nyt sitä kahvianne. Nyt ne ovat jo matojen hampaissa."
"Häh?" huudahtaa Rosina. "Mitkä? Joko sinä ne otit."
"Nepä käärmeiden voiteet", vastaa Malakias.