"Antaisi se Könönen varmaankin tästä … kaksikymmentä markkaa!"
"Kaksikymmentä markkaa, haha!" nauraa Juutas Käkriäinen. "Johan sinä taas, poika-parka…"
Käkriäinen kiiruhtaa kantamaan säkin aittaan, että pääsisi alas kujalle, selittämään Maunolle ja muille, mitä se härkä oikein maksaa. Ananias ja hän vievät säkkiä ylemmän aitan kynnystä kohti, kiskovat välissään kuin muurahaiset isoa ja valkeaa toukkaa, Ananias takaperin ja Juutas oikein puolin astellen, jalat levällään. Kun säkki on saatu aitan kynnykselle, lönkyttää Käkriäinen Maunon luokse aidan viereen ja jatkaa:
"Se Malakias, haha. Kaksisataa tästä saisi… Tästä härästä… Mutta, Malakias, sitä makeutta sinulle nyt ei anneta … että se myydään! Ei sitä makeutta."
Juutas lataa piippuaan ja juttelee Maunolle, vakuuttaa:
"En… Sitä minä en myy. En vaikka tarjoaisivat mitä. Ennen vaikka sen tapan…"
Hän kiihtyy hiukan. Sitten hän jatkaa:
"Se on hyvä härkä… Kuulkaahan!" huudahtaa hän siinä lomassa Sinikanteleen eukolle, joka vie lehmäänsä ylempänä kujalla: "Kulkaa, juoksuttakaa sitä siellä kalliolla … edestakaisin, tai kotiin mennessä alkumatka…"
Sitten puhuu Juutas Maunolle:
"Siinä on … sellainen liikutus tässä käytöksessä … tässä lehmien … joskin hyvä tuo on härkä. Mutta … kyllä minä tiedän."