Pikku Sanelma tirskuu. Saara köntystää ohitse saunaan.
Rosinan mieleen johtuu taas Saaran valhettelu… Ja sellainen juopottelu ja ehkä muukin. Ja äiti kiihtyy ja huutaa toisillekin lapsille:
"Pääsettekö te siitä! Mitä, Sanukka? Vai tulta iskee, hittoako sinä, Sanukka, ai, ai! Kunhan ei omasi kerran tulta iskisi, ihan pääkuoreen asti, että hulluksi ihminen tulee! Niinkuin varikset kaikki aidan seipäissä! On siinä kiikaroiminen, Jopi. Pyörii seipäässä ympäri kuin … kuin p—eru tikun nenässä… Ja Repekka, kiilusilmä, niin: tirkistelisit häntä nyt hevosen hännän alle!"
Malakias sanoo, lyöden oivallista härkäänsä lautasille:
"Siinä se on Poika! Sellainen … kikkarapää. Maksaisi se Könönen varmaankin tästä…"
Myöskin Mauno Kypenäinen on tullut Perttoineen aidan viereen, kun taas
Maunon Pertan Sanelma istuu Lejan kanssa naisten aitan portailla.
"Mitä?" kuuluu silloin Juutas Käkriäisen leveä ääni pihalta. "Mitä …
Malakias?"
Käkriäinen kantaa vielä Ananiaksen kanssa jauhosäkkiä aittaan. Mutta nyt hän pysähtyy kesken kantamistaan, koska Malakias puhuu hänen härästään. Suurimman ylpeyden aihe on se Poika Juutakselle niinkuin koko Putkinotkon väelle. Hän toistaa:
"Mitäs … se Malakias haastelee?"
Malakias huutaa kovemmin: