Juutas katsoo Kypenäiseen suu auki. Onko tuo Mauno?
Julmistuneelta näyttää Mauno.
Juutaksen mielessä paisuu paitsi viha myöskin pelko. Kauan ei hänen tarvitse odottaa selityksiä, sillä Mauno jatkaa:
"Kuulehan: kun joudut käräjille viinanmyynnistä ja menetät lehmäsi, niin … mitähän Muttinen siitä arvelee? Ei se mitä tahansa kärsi, sekään mies! Jo ennestään on rähissyt sinulle. Ja nyt tupa yhä nauraa! Nauraa sinulle niin, että sinulta vielä itku pääsee. Odotapas! Minä kun usutan kaikki kimppuusi. Noihin vaivaisiin kinttuihisi. Ja Putkinotkon annan muille."
"Sinä … annat?"
"Mikä on antaessa? Minä olen Kypenäisen Mauno. Rippikoulun linnassa käynyt. Odotahan … on niitä sellaisia, joille tämä paikka kelpaa. Muttisella on juossut ostajia…"
Juutas Käkriäinen ärjäisee tuskissaan:
"On … onhan niitä!"
"Ahaa! Vaskilahden Matti. Ja hänen akkansa. Kyllä on Putkinotko hänellekin mieleinen, vai mitä? Joko lapikas nipistää? Hankin Aina Kustavan pakinoilleni. Evästän hänet Muttisen luokse. Sanokoon hän, että sinä makaat täällä ja myyt viinaa… Ja sanokoon…"
"Mitä?" höristää Käkriäinen korviaan.